Kaukana ovat ne ajat, jolloin romanit hevosen tiuku helisten ja lumi tupruten reen ympärillä ajoivat talon pihaan ja pyysivät yösijaa ja ruokaa. Monet romaniperheet olivat samanaikaisesti liikkeellä. Usein he hajaantuivat yöpymään kylän eri taloihin.
Isäni ei koskaan kieltänyt heiltä yösijaa, joten nämä romanien yöpymiset eivät olleet harvinaisia. Luvan saatuaan he asettuivat taloksi, tietysti ensin kiittäen emännän kauneutta ja hyvyyttä, ja saihan siinä tietysti perhekin oman osansa kiitoksista.
Naiset kantoivat nyyttinsä sisälle, hevosille katsottiin heiniä ja vettä ja jokin suoja kylmyyttä vastaan. En muista sitä, osallistuivatko naiset ruuanlaittoon, mutta kahvia he kyllä keittivät ja lisäsivät suolaa kahvipannuun, mikä tuntui minusta omituiselta.
Naisilla oli aina virkkuutyöt käsissä ja he myös kauppasivat käsitöitään. Pelikorteilla he ennustivat tulevaisuutta, ja riippuen talon vieraanvaraisuudesta ja kohtelusta, oli ennustus sen mukainen.
Usein vieraat halusivat saunoa, joten pieni savusauna lämmitettiin, jos kaivossa sattui olemaan paljon vettä.Joskus keväällä vesi saattoi kaivosta loppua ja lumesta veden tekeminen oli työlästä.
Koskaan en nähnyt, että naiset olisivat riisuneet vaatteitaan enempää kuin miehetkään. Lattialle he tekivät petin itselleen kaikista niistä vällyistä, mitä heillä pienessä reessään oli.
Romanien mukana oli usein irrallaan oleva hevonen jota he kutsuivat ”tiuhtiaksi”. Usein miehet tekivät hevoskauppaa isäni kanssa, hevosten suut ja hampaat tutkittiin puolin ja toisin.
Tietysti isäni olisi aina vaihdossa halunnut paremman hevosen, mutta eihän se aina onnistunut. Kerrankin isäni sai sokean hevosen, mutta kyllähän tämäkin hevonen reitin opittuaan osasi kotiin tulla.
Meitä pieniä ipanoita, kuten romaninainen asian ilmaisi, kiinnosti tietysti hirveästi näiden eksoottisten ihmisten vierailut. Ihailin naisten kauniita vaatteita, pitkiä hiuksia ja tietysti heidän kauniita korujaan.
Muistan myös ihmetelleeni sitä, miksi naisilla on pitkät hameet, johon vanhempi veljeni sanoi, että siksi kun naisilla on pitkä häntä hameen alla.
Tietysti ihmettelin, että kuinka se on mahdollista. Veljeni sanoi naisen pudonneen uunin pankolta, minkä vuoksi häntä kasvaa kaikille romaninaisille. Muistan kuinka konttasin lattialla ja yritin nähdä naisen hameen alle nähdäkseni vilauksen hännästä.
Yön yli nukuttuaan ja aamiaisen syötyään romanit kiittivät yösijasta ja pyysivät saada vähän evästä mukaansa. Tietysti äitini antoi heille leipää ja voitakin jos sattui olemaan, romanimiehet täyttivät rekensä heinillä. Monta kertaa kyllä talon väki ihmetteli, kuinka ihmeessä niin pieneen rekeen saa niin paljon heiniä mahtumaan.
Jälkeenpäin olen monta kertaa ajatellut, että aikana, jolloin ei ollut mukavuuksia ja pirtti oli täynnä jo omasta väestä, oli ihmisillä kuitenkin sydän auttaa ja antaa siitä vähästäänkin mitä sattui olemaan.
Kuinka moni meistä mukavuuksin ja ylimääräisin neliöin asuvista ihmisistä avaisi kotinsa ovet vieraalle ihmisjoukolle lepoa ja virkistäytymistä varten?
Toini Hämäläinen
