Lauantaina oli kevätpäiväntasaus, jolloin siirryimme vuoden valoisalle puoliskolle. Ensi viikonloppuna iltoihin saadaan vielä tunti lisää valoa, kun kelloja siirretään ihanaan kesäaikaan.

Taitaakin olla hieman jälkijättöistä ruveta puhumaan pimeän vuodenajan asioista, mutta menköön nyt, kun en ole muistanut aiemmin ottaa tätä harmillista epäkohtaa esille.

Meinaan näitä silmille räpsyttelijöitä! Mikä helkutti siinä on, että yllättävän moni sokaisee vastaantulijan pitkillä ajovaloilla sekuntia tai paria ennen kuin autot ohittavat toisensa? Sehän on vihoviimeistä kiusaamista.

Sokaisua tapahtuu niin usein, että en jaksa uskoa kaikkien räpsäyttäjien tekevän temppujaan ihan piruuttaan. Ehkä kuski ei vain hahmota oman autonsa sijaintia verrattuna toiseen autoon.

Mutta jos kerran ratin takaa on niin vaikeaa nähdä, missä vaiheessa kohtaavat autot ovat ohittaneet toisensa, silloin kannattaisi olla höntyilemättä ja odottaa suosiolla vähän pitempään ennen kuin vaihtaa valoja.

Kohtaamisen jälkeiset pari lisäsekuntia voi kyllä ajaa turvallisesti lähivaloillakin ilman että jotakin kamalaa tapahtuu. Paljon suurempi vaara on, että toinen kuljettaja menettää autonsa hallinnan häikäisyn takia.

Vielä vaarallisempaa on liikkua itse tien takia, jos joutuu ajelemaan pohjoisen Keski-Suomen pienempiä maanteitä. Nelostielle saatiin sentään vihdoin ja viimein uusi päällyste.

Esimerkiksi Urpilantiellä ja Reisjärventiellä on pitänyt väistellä taas niin isoja ja syviä koloja, että eteneminen muistuttaa välillä enemmän slalomia kuin autolla ajoa.

Mutta toivo alkaa olla jo mennyttä tierahojen suhteen. Valtateitä lukuunottamatta muun tieverkoston annetaan mädäntyä paikoilleen. Sellaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sitä eletään.

Jos taas tiet ovat kunnossa jossakinpäin, siellä pitää madella hissukseen. Nytkin Nelostie on ollut sulana jo viikkokausia, mutta kahdeksaakymppiä on vain pitänyt körötellä kesäkelissä.

Levin hiihtolomareissulla piti taas kerran ihmetellä, miksi hyväkuntoiselle Nelostielle on pantu puuduttava kahdeksankympin rajoitus Pulkkilasta Oulun moottoritielle ja taas moottoritien jälkeen Meri-Lapissa sekä Kemistä Rovaniemelle.

Mutta annapas olla, kun jatkettiin Rovaniemeltä Leviä kohti. Siellä sai huristella satasta ainakin sadan kilometrin matkan, vaikka tie oli paljon kapeampi.

Suksiboksejaan kuskaavat etelän pellet ovat kai junailleet nopeudet kohdilleen Lapissa, jotta he pääsevät levittelemään rahojaan Levin uskomattomaan turistirysään niin pian kuin suinkin. Ei tuota muuten käsitä.