Kolmetoista lehteä, noin neljäkymmentä juttua ja reilut viisituhatta ajokilometriä. Siinä on numeroiden valossa ilmaistuna kesäurakkani Kotsarin toimittajana.

Toki tähän vajaan kolmen kuukauden pätkään on mahtunut muutakin kuin pelkkiä kylmiä lukuja.

Olen saanut paljon uutta oppia ja näkemystä toimittajan työhön. Kirjoittamisen, kuvaamisen ja taittamisen ohella suurin opetus minulle on ollut aikataulussa pysyminen.
Kaltaiselleni krooniselle myöhästelijälle viikottainen deadline on laukaissut muutamaan kertaan jonkin asteisen stressireaktion.

Joka kerta olen jutut saanut silti ajoissa valmiiksi, mikä näin jälkikäteen ajatellen on pieni ihme.

Löysin jokin aika sitten kyselytutkimuksen, jonka mukaan toimittajat ovat Suomen vihatuin ammattikunta poliitikkojen ohella.

Tutkimuksen virallisuudesta en mene takuuseen, eikä se näytä ainakaan Pihtiputaalla onneksi pätevän.
Kesän aikana olen nimittäin huomannut, että paikallislehden toimitus on paljon muutakin kuin kerran viikossa ilmestyvän aviisin kirjoituspaikka.
Se on myös muun muassa löytötavaratoimisto, numeropalvelu ja posti. Hyvä niin!

On hieno huomata näinä median murroksen ja klikkijournalismin aikoina, että jonkin lehden toimitus nähdään näin helposti lähestyttävänä paikkana.

Vaikka paperilehtien tulevaisuutta pohditaan monissa mediataloissa huolestuneina, uskon Kotiseudun Sanomien pitävän pintansa internetjulkaisujen ja sosiaalisen median paineessa monia päivälehtiä paremmin.

Tai en tiedä, ehkä olen kolmessa kuukaudessa muuttunut jo puolueelliseksi.

Joka tapauksessa minut on aina otettu juttukeikoilla hyvin vastaan. Olen käynyt kesän aikana monissa tapahtumissa, joihin en varmasti olisi muuten tullut lähteneeksi.

Esimerkiksi päivätanssit, koiranäyttely tai yhteislauluilta eivät etukäteen kuulostaneet minun teekupiltani, kuten englantilaiset asian ilmaisisivat.
Kaikissa näistä olen silti viihtynyt innostuneiden järjestäjien ja osallistujien ansiosta.

Kesän kokemusten jälkeen lähden hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja. Parin viikon loman jälkeen koittavat jännittävät ajat vaihto-opiskelujen parissa.
Tämä kesätoimittaja kiittää ja kuittaa.

Au revoir!

Henri Pelkonen