Smoothieta, kanaa, raejuustoa ja paljon vettä. Lenkkiä, kuntosalitreeniä, arkiliikuntaa ja ulkohommia. Terveellisesti syöminen on palkitsevaa ja liikunnan lisääminen tapahtuu kuin itsestään.

Kun on syönyt salaattinsa, voi istahtaa television ääreen katsomaan Jutan tai fitness-neitien vinkkejä matkalle kohti auvoisampaa elämää. Siitä saa hyvin inspiraatiota omaan elämäntaparemonttiin.

Viikkolehdistä saat vinkkejä erilaisiin dieetteihin. On mehudieettiä, 5:2-dieettiä ja Atkinsin dieettiä. Blogeista löytää treeniohjeita ja inspiraatiokuvia. Kannattaa tehdä lihaskuntoharjoittelua ja aerobista vuoron perään.

Sillä vyötärön mitta korreloi onnellisuuden kanssa.

Entä jos ei olekaan niin? Mitä jos hyvinvoinnin mitta onkin se, kuinka monta suklaapalaa voi syödä potematta huonoa omaatuntoa? Mitä jos hauiksen pumppaamisen sijasta olisikin olennaista kääntää ajatukset päälaelleen?

Media ja internet luovat meille ihanteen. Urheilullinen ja lihaksikas mies on komea, kun taas hoikka ja solakka nainen on kaunis.

Sutjakka ihminen on terve, sosiaalinen, kaunis ja menestynyt. Kilot taas kertovat laiskuudesta, tyhmyydestä ja saamattomuudesta. Lihavan ihmisen ainoa kyky on pistää herkut järjestykseen.

Olen lukenut, että koko voi vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi työpaikan saamiseen. Isokokoisemman ihmisen on vaikeampi saada työtä, koska kiloihin liitetään niin paljon negatiivisia ominaisuuksia.

Maailmamme on niin kovin ulkonäkökeskeinen ja vähäinenkin poikkeus ihanteesta tekee ihmisestä vääränlaisen.

Siksi pakaroiden treenaamisen lisäksi olisi tärkeää muuttaa ajattelutapoja ja kehittää kriittistä ajattelua kuvatulvaa kohtaan.

Minä olen onnistunut siinä. Pin-up –harrastuksesta on ollut paljon apua. Seuraan netissä monenkokoisia malleja ja muuttanut sitä kautta omia ajatusmallejani.

Kun katselee erikokoisten ihmisten kuvia, käsitys kauneudesta muuttuu. Myös isokokoinen voi olla sievä. Laihuus itsessään ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.

Jos lähtee tavoittelemaan jotakin ihannetta, saa itselleen vain huonon mielen. Koska sitä ei saavuta koskaan.

Aina voi olla vähän solakampi, lihaksikkaampi tai kauniimpi. Työtä voi kehonsa eteen tehdä vaikka kuinka paljon, mutta se ei takaa itsevarmuutta.

Siksi mielestäni tärkeämpää on harjoitella itsensä hyväksymistä, omien hyvien puoliensa löytämistä ja elämästä nauttimista.

Sillä muffinssi maistuu paljon paremmalta kuin itsensä inhoaminen tuntuu.