Avantouintikausi on ainakin Suvannonlahdessa päättynyt. Aina kauden päätteeksihän on hyvä katsoa taaksepäin ja muistella menneitä.

Kuluneena talvena avantoon päästiin vasta tammikuun puolivälissä, ilmeisesti siis aika paljon normaalia myöhemmin.
Talven ensimmäisen avantouinnin kunniaksi kävin Suvannonlahdessa jutunteossa. Kuten tässä työssä toisinaan käy, löysin itseni ihan toisenlaisesta tilanteesta kuin olin kuvitellut. Nimittäin avannosta.

En ollut koskaan ennen edes harkinnut avantoon menemistä ja jos kuulinkin jonkun puhuvan aiheesta, ajattelin että ei ikinä. Mutta tällä kerralla ei ollut vaihtoehtoja ja hyvä niin. Joku heitti siinä saunaan mennessä että ei tule juttua ennen kuin olet avannossa käynyt.

Yritin selittää, että ei ole edes pyyhettä mukana ja lässyn lässyn. Ei auttanut. Uimareilla on sellainen yhteishenki, ettei kenenkään tarvitse puuttuvien välineiden takia jättää käymättä.

Avantoa kohti kävellessä tuli sama tunne kuin vuoristoradassa silloin, kun turvalaitteita laitetaan kiinni. Vaikka ei haluaisi mennä ja peruuttaminen olisi vielä juuri ja juuri mahdollista, tietää ettei pysty antamaan periksi. Kun on päättänyt niin on pakko mennä. Muutama kirosana siinä pääsi, mutta kannatti.

Saunassa puhuttiin avantouinnin hyödyistä. Kokeneemmat lupailivat ettei sairastu niin helposti, veri kiertää ja nukuttaa paremmin. Kai siinä jotain perää on, koska mitään mainittavaa flunssaa en ole tänä talvena sairastanut.

Varsinkin työviikonlopun jälkeen avantouinnista on hyötyä. Silloin todellakin nukkuu paremmin, eikä maanantaiaamuna tarvitse mennä ihan silmät ristissä töihin.
Verenkierto paranee ainakin siksi illaksi, ja jos edes yhtenä iltana viikossa voi mennä nukkumaan ilman että sormia ja varpaita palelee, se kannattaa.
Onpa sinne avantoon vähän stressiä ja niskakipuakin saattanut jäädä.

Avantouinnin hyödyistä jutellessa joku sanoi että siihen tottuu, mutta enpä sanoisi. Ainakaan kylmyyteen ei totu, mutta kun muutaman kymmenen kertaa on jo vedessä käynyt, ei käy enää mielessäkään vain kastella varpaita ja juosta saunaan. Itsensä pakottaminen helpottuu ja lopulta ei enää tarvitse pakottaa melkein ollenkaan.

Vaikka kevät on tervetullut, harmittaa hieman että avantouinti loppuu. Nyt joudutaan menemään sulaan järveen, mutta eipä tuon pitäisi enää missään tuntua. Ehkä jo vappuna on sen verran sulaa, että jäiden sekaan mahtuu.

Niina Luomala