Pihtiputaalla voidaan olla ylpeitä, koska alkuvuoden paras kansanmusiikkilevy on juuriltaan muurasjärveläinen.

Kitaristi Tuomas Logrén kuuluu paikkakunnan kuuluisimpiin musiikkisukuihin.

Helsingissä asuva Logrén on hankkinut kannuksensa kansanmusiikin kansainvälisen superyhtye Friggin riveissä. Hän on soittanut myös Värttinän varhaisilla levyillä ja kymmenissä muissa kokoonpanoissa.

Yövesi-debyytin jälkeen on selvää, että mies tunnetaan jatkossa myös kiinnostavasta soolotuotannostaan.

Levyn juju on siinä, että kitaristi on virittänyt soittimensa amerikkalaisittain. Banjo, mandoliini ja dobro soittavat bluegrass-countryn säveliä, jotka antavat koko levylle tavallisuudesta poikkeavan ilmeen.

Bluegrass on monelle tuttua Voi veljet, missä lienet -elokuvasta ja Itse valtiaat -televisiosarjasta. Taitaa Suomen huutokauppakeisarissakin jotain samaa olla.

Bluegrassia ei ole kuitenkaan Suomessa ryöstöviljelty loppuun. Siinä on yhtä aikaa perinnettä ja uutuudenviehätystä.

Logrén nostaa lippusalkoon Yhdysvaltojen tähtilipun sijaan kotoisen siniristin. Pääosassa on suomalaisuus.

Tupakkarullasta tunnettu aloituskappale Tuu tuu tiivistää levyn parhaat puolet.

Bluegrass-country sopii agraariperinteestä kertovaan kansansävelmään täydellisesti.

Tuu tuu -lorussa lauletaan matkustamisesta ja bluegrassin soitto on huolettomasti etenevää jolkuttelua. Tuu tuu on yksistään erinomainen syy tämän levyn hankintaan.

Maestron itsensä säveltämä Onkituro on vielä perinnetietoisempi bluegrass-kappale, vaikka tässäkään ei kuulla tyylille tyypillistä harmonialaulua ja ulvontaa.

Puirosilla-tanhu muistuttaa jälleen, että levy kertoo maalaiskulttuurista ­— tällä kertaa riiauksesta.

Tunnelmaltaan erinomaisessa kappaleessa laulaa Johanna ”Yona” Pitkänen.

Hip hop-, reggae-, tango- ja pop-kuvioista tuttu Yona tuo tälle levylle varmasti paljon uutta yleisöä.

Toinen mielenkiintoinen laulajavieras on Maritta Kuula. Aaveratsastajat (Ghost Riders) kuulostaa paperilla viiden tähden jutulta.

Onhan kyseessä country-klassikko, joka tunnetaan monien suomalaisten iskelmätähtien tulkintana. Lisätenhoa kappaleeseen antaa huuliharppua soittava Eero Grundström, joka esiintyi talvella myös Pihtiputaan Sallilassa.

Aaveratsastajat on kuitenkin liian mahtipontinen kappale levylle, jonka kappaleet voisivat muutenkin olla paremmassa tasapainossa.
Tuomas Logrén ei tee itsestään levyllä isoa numeroa.

Hänen soittimensa kertovat tasaista tarinaa ja muutamassa kappaleessa soittaja rohkenee itsekin laulamaan.

Omista sävellyksistä mieleenpainuvin on Havupuu, jonka perheemme nelivuotias tytär halusi soitettavaksi tanssitunnilleen.

Värikkääksi soittajaksi Logrén paljastuu viimeistään Herrasväki meni saareen -sovituksessa, jossa hän tarttuu kitaran ja banjon lisäksi viuluun, huuliharppuun ja lyömäsoittimiin.

Monikerroksinen biisi on mehevä ja rapea kuin hyvä ruoka.

Bluegrass-musiikin suosio vaihtelee, mutta Yövesi on levy, joka kestää aikaa. Bluegrass on levyllä enemmän kuin pelkkä mauste, mutta kun sitä on annosteltu kohtuudella, se ei jyrää muita makuja alleen.