Hirvi on tärkein riistalaji ja sen metsästys on keskeisimpiä sosiaalisia tapahtumia suomalaisella maaseudulla. Toisaalta hirven ja kannattavan puuntuotannon välillä vallitsee ainainen ristiriita.
Metsänomistaja tarvitsee metsästäjiä hirvikannan säätelyyn ja metsästäjät maanomistajaa, sillä metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen myös hirven osalta. Metsätalous kestää kohtuullisen hirvikannan, mutta ylös ja alas sahaava kanta on erityisen vahingollinen.
Keski-Suomessa taimikko on noin kymmenen vuoden ajan altis hirvituhoille. Jos kanta yhtenäkin vuotena riistäytyy käsistä, ovat tuhot metsänomistajille kohtuuttomat.
Nyt näitä merkkejä on näkyvissä koko Keski-Suomen alueella. Ainekset metsästäjien ja metsänomistajien konfliktiin ovat kasvamassa. Nyt tarvitaan vastuullisuutta.
Hirvenmetsästys on pyyntiluvan varaista toimintaa. Pyyntiluvat myöntää Riistakeskus. Metsästysseurat anovat hirvien pyyntiluvat huhtikuun aikana.
Alueellinen riistaneuvosto on sidosryhmien kuulemisen jälkeen asettanut tavoitteeksi, että metsästyksen jälkeisen hirvien talvikannan koko saisi vaihdella Keski-Suomen alueella 2,5-3,2 hirveen tuhatta metsähehtaaria kohden.
Tämäntalvinen hirvikanta on reilusti tätä tavoitetta korkeampana, koska kanta-arviossa epäonnistuttiin vuosi sitten eikä pyyntilupia anottu riittävästi. Pohjoisessa Keski-Suomessa talvehtiva hirvikanta on laajasti yli neljä hirveä tuhannella hehtaarilla. Ylisuurta hirvikantaa indikoivat metsävahinkojen lisäksi myös lisääntyneet liikennevahingot.
Metsänomistajien, poliisin ja liikenteen edustajille annettiin sidosryhmätilaisuudessa vakuutus, että käytännössä kaikki metsästysseurueiden anomat hirvenpyyntiluvat tullaan myöntämään, koska kantatavoite on karannut kauas tavoitteesta.
Vetoan siihen, että hirviporukat kantavat paikallisen vastuun ja anovat tulevalle jahtikaudelle lupia niin reilusti, että vältytään takavuosien konfliktilta maanomistajien ja metsästäjien kesken. Paine metsästysvuokrien käyttöönottoon on kasvamaan päin.
Toivottavaa olisi, että voisimme jatkaa talonpoikaisella metsästysseurueisiin perustuvalla jahtikulttuurilla, jossa maanomistajat tyytyvät siihen, että metsästysoikeus annetaan lähes korvauksetta ja metsästysseurat sitoutuvat pitämään hirvikannan sellaisena, että se ei vaaranna kannattavaa metsätaloutta. Tämä olisi kaikkien etu.
Viimevuosina on pyritty oikaisemaan vahvasti naarasvoittoista hirvikantaa. Maanomistajat tukivat vahvasti sitä, että lainsäätäjä järkeisti naaraan vasasuojaa. Kannan rakenteen oikaisussa on ohjaus mennyt kuitenkin turhan pitkälle. Piikkirajoitukset ja kaatolupien kiintiöiminen liian tarkasti ovat hankaloittaneet metsästystä. Suositusten pitäisi riittää.
Kannansäätelyä pitäisi viedä siihen suuntaan, että lupia anotaan ja myönnetään runsaammin ja metsästyskauden puolivälin tarkastelussa arvioidaan todellinen tilanne.
Tasapuolisuusvaatimus seurojen kesken on perisuomalainen piirre. Siitä pitäisi tietoisesti päästä pois ja verotusta painottaa rohkeammin tihentymien alueelle. Lupapankkijärjestelmä on käytössä useimpien riistanhoitoyhdistysten alueella ja omaRiista parantanee kanta-arvion luotettavuutta.
Hämmästelen silti hirvilupaprosessin joustamattomuutta: vaikka kanta-arviot ovat menneet pieleen, ei jahtikauden aikana voida anoa lisää lupia yli pankkihirvikiintiön.
Sipilän hallitus purkaa sääntelyä. Tämä tulisi ulottaa myös hirvilupaprosesseihin. Kun nähdään, että kanta-arviot ovat menneet pieleen, pitää pystyä reagoimaan. Metsästyskauden jatkamista tammikuun loppuun olisi myös syytä kokeilla ainakin talvitihentymäalueilla.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan
puheenjohtaja, MTK r.y.
Petäjävesi
