Meinasin jo sanoa, että jäi ensi kertaa hiihtämättä koko talvena, mutta ehkä joskus kiihkeimpinä opiskeluaikoina Tampereella saattoi olla ilman suksiakin niin paljon sutinaa, että jonakin vuonna ei tullut yhtään kilsaa mittariin.

Mutta onhan tämä ollut aivan äärimmäisen harvinaista, että sukset ovat pysyneet koko ajan varastossa. Nappasin pari päivää loppiaisen jälkeen takapihalta kuvan, joka olisi voinut olla otettu lokakuussa. Ei lumen hiutalettakaan ja nurmi viheriöi.

Sen jälkeen lunta tuli hädin tuskin kymmenen senttiä, mutta helmikuun lopussa sekin oli kaunis muisto vain.

Viime viikolla mittari lähenteli jo kymmentä plusastetta, ja vaikka nyt tuli takapakkia, lumiriennot alkavat olla väistämättä ohi.

No, jospa lunta ja pakkasta piisaisi vielä edes sen verran, että KinuSki Team voisi järjestää perinteisen Kinkkukisansa 5. huhtikuuta. Ainakin se näyttää olevan yhä merkittynä hiihtokalenteriin.

Kuten nimikin sanoo, Kinkkuhiihto olisi pitänyt olla joulun alla, mutta se jouduttiin siirtämään taas kerran lumipulan takia. Kevätpuolella ei Kinnulassa pärjänneille olekaan annettu kinkkuja, vaan paikallisia lohiherkkuja.

Olisin toki voinut ulkoiluttaa suksiani reilun kuukauden mittaisen lumikauden aikana jäällä tai Ritovuoren valaistulla ladulla, mutta kumpikaan ei niin hirveästi kiinnosta.

Jäällä on tylsää hiihtää, ja toisaalta jo pelkkä Ritovuoren päälle raahustaminen ärsyttää niin paljon, että koko hommasta menee maku. Vinkuraisen muotoinen latu jyrkkine kaarteineen ei muutenkaan houkuttele nauttimaan hiihdosta.

Kivointa olisi suihkia menemään Hiekan ladulla, jossa piisaa sopivasti vaihtelua. Sitä ei vain saatu vedettyä maastoon koko talvena, mikä lienee sekin jonkinlainen ennätys.

Lähes tavatonta oli myös Suks’ Eemin Siwakoinnin jääminen tykkänään väliin. Laturetkestä ei ehditty missään vaiheessa edes ilmoittaa lehdessä tai netissä, koska kunnon hankea ei saatu eikä sitä ollut luvassakaan.

Suks’ Eemin Siwakoinnin ajankohtaa on toki jouduttu useinkin siirtämään kovan pakkasen takia, ja vähälumisina talvina reittiä on vaihdettu osittain Alvajärven jäälle. Kokonaan se on jouduttu kuitenkin peruuttamaan vain kerran aiemmin lumipulan takia, vuonna 1990.

Suks’ Eemin järjestäjät muistavat yhden toisenkin yllätysvuoden 1993. Silloin oli kyllä hyvä lumitalvi, mutta laturetkipäiväksi 14. maaliskuuta sattui osumaan niin hurja lämpöaalto, että latu suli iltapäivällä hiihtäjien alta peräti neljäntoista asteen lämmössä.