Ei ollut Eurooppa vielä valmis Pertti Kurikan nimipäivien viettoon, tai ei ainakaan sen itäinen osa. Siihen nähden suomalaisten äänestäjien ennakkoluulottomuus korostuu vielä entisestään.

Suomen kansaan on nyt luotettu euroviisuvalinnoissa, mutta ei suinkaan aina. Takavuosina Yleisradio piti parempana turvautua usein asiantuntijaraateihin, mutta eipä sekään hääviä menestystä tuonut.

Yle on tehnyt hienon kulttuuriteon lataamalla Elävään arkistoonsa kaikki Suomen euroviisukarsinnat vuosilta 1973-2010. Euroviisuhulluna vahtasin tietenkin ne kaikki. Se oli kova mutta myös älyttömän hauska urakka.

Oli jännää katsoa esityksiä, koska nyt valtavasta massasta erottui yllättäviä pikku helmiä, joihin en ollut kiinnittänyt aiemmin huomiota. Samalla harmitti, miksi tuo tai tuo biisi ei päässyt edustamaan Suomea.

Toki muistin kokeneeni joitakin pettymyksiä jo live-tilanteessa. Pahin tapaus sattui vuonna 1998, kun Jari Sillanpään jumalattoman komea paisuttelu ”Valkeaa unelmaa” hävisi vain kahdella pisteellä Edea-yhtyeen tylsälle hoilotukselle. Biisi oli ainakin pari vuotta myöhässä.

Edean ”Aava” oli keksityllä riimukielellä esitetty laulu, jolla yritettiin samaa kikkaa, jolla Norja voitti kolme vuotta aiemmin: vähän sanoja ja tunnelmallista maalailua.

Erona oli vain se, että norjalaisten Secret Gardenin ”Nocturnessa” oli hivelevän kaunis melodia, Edean tekeleessä ei. Siinä nähtiin taas kerran, ettei suomalaisten kannata kopioida vanhoja voittoreseptejä.

Kansa olisi äänestänyt Sillanpään heittämällä voittoon, mutta onnettoman sekava äänestysjärjestelmä koitui silloinkin kohtalokkaaksi. Puhelinäänet ratkaisivat vain kolmasosan tuloksesta, ja viisufanien sekä ”asiantuntijoiden” raadit jättivät Jari-paran rannalle.

Ihmettelin sitäkin, miksi en ollut aikoinaan noteerannut Edu Kettusen Kirkalle säveltämää mainiota rallia ”Uusiin taivaisiin”, joka hävisi voiton Kari Kuivalaisen keskinkertaiselle balladille vaivaisella pisteellä vuonna 1986. Ammattilaisraati oli silloinkin asialla.

Juontajien törttöilyt ovat oma lukunsa. Multian oma poika Erkki Pohjanheimo herätti huomiota viisuja vähättelevillä tokaisuillaan. Suurin kohu nousi, kun linjat menivät tukkoon ensimmäisten puhelinäänestysten aikaan ja Pohjanheimo tuntui työntävän syyt soittajien eikä puhelinfirman niskaan.

Parina vuonna juontajat hukkasivat täysin voittajan julistamisen ja karsintalähetys lässähti lopussa. Kuten hyvin tiedetään, niin tuppasi lässähtämään myös Suomen euroviisumenestys vuosi toisensa jälkeen.

Kunnes tuli Lordi. Sitä karsintalähetystä oli erityisen puhdistavaa katsoa.