Pääkirjoitus Heikki Jämsén

Kuntakeskustelussa viskotaan monenlaisia palloja

Kunta- ja sote-uudistuksessa heitellään ilmaan monenkokoisia ja -värisiä palloja. Uusimman avauksen teki Kunnallisalan kehittämissäätiö, joka tutkitutti Pellervon taloustutkimuksella, miten käy, jos kuntauudistus tehtäisiin nykyisen maakuntajaon pohjalta. Kun Ahvenanmaata ei lasketa, tuossa ratkaisussa tulevaisuuden Suomessa olisi kahdeksantoista kuntaa.

Tutkimuksen johtopäätös on, että maakuntajaolla tehty kuntauudistus parantaisi eniten kuntien asemaa vuosiin 2020 ja 2030 mennessä, kun vertailukohtina ovat nykyinen kuntajako ja hallituksen kuntia säikäyttänyt karttapohja, jossa esimerkiksi Pihtipudas ja Kinnula sulautetaan yhdeksi kunnaksi muun muassa Äänekosken, Viitasaaren ja Saarijärven kanssa.

Maakuntajakoon pohjautuva uudistus parantaisi 246 kunnan tilannetta, heikentäisi 41 kunnan asemaa ja säilyttäisi 49 kunnan tilanteen ennallaan. Maakuntajakoa hyödyntävän ratkaisun uskotaan parantavan nykytilanteeseen verrattuna reilusti huoltosuhdetta ja kuntatalouden kestävyyttä ja jonkin verran työpaikkakehitystä.

Jos hallituksen kaavailema kuntajakoselvitys toteutuisi ja maahan jäisi 66 kuntaa, 140 kunnan asema paranisi nykyisestä, 85 kunnan heikkenisi ja 111 kunnan asema säilyisi ennallaan.

Kuntauudistuksen perusongelma on se, että missä tahansa kuntia yhteen niittaavassa esityksessä kärsimään joutuvat ne kunnat, jotka eivät sijaintinsa, työpaikka- tai väestökehityksensä vuoksi pysty kilpailemaan kasvukuntien kanssa. Mikään malli ei takaa järjestelmää, jossa taloudellista tai maantieteellistä eriarvoisuutta ei jouduttaisi tasaamaan tukitoimilla. Lähestymme hölmöläisten ratkaisumalleja, jos luotamme siihen, että asiat ovat kunnossa, kun ne ovat keskimäärin kohdallaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>