Missä on kohtuus lähihoitajien palkkaamisessa / vakinaistamisessa?

On uskomatonta katsoa kun lähemmäs kymmenen vuottaa sijaisuuksia tehneitä ei vakinaisteta, vaan siihen otetaan 1-2 vuotta sitten valmistuneita.

Sitten työnantajat vakuuttavat haastattelussa että työkokemus painaa. Ja pah, sanon minä.

Enkä minä ymmärrä sitäkään, että ulkopaikkakunnalta tullaan ja viedään työpaikat paikkakuntalaisten nenän edestä.

Sitten kunnan päättäjät ihmettelevät, että miksi tämä paikkakunta on kärsii muuttotappiosta. Johtuisiko se siitä että ei omia kuntalaisia arvosteta millään tavalla?

On julmaa seurata sivusta kun kuulee juttuja että on oltu sijaisena pitkästi yli yhdeksän vuotta eikä vakinaista työpaikkaa näy.

Millä ihmeen opilla näistä paikoista päättävät henkilöt on päässeet kyseisille palleille?

Sivusta katsoja