On olemassa sellainen piste, jossa säästäväisyys kostautuu. Koin sen vastikään Kinnulassa käydessäni.

Lähdin toimistolta firman autolla. Auto tankataan aina samassa paikassa Putaalla ja kuitit pidetään tallessa. Jotta kuitteja ei kertyisi kauheasti, on järkevää tankata mahdollisimman paljon kerralla.

Ajotietokone näytti lähtiessä, että pääsisin tankissa olevalla bensamäärällä 130 kilometriä.

Ajelin huoletta Viitasaarentien risteykseen asti, kunnes kuulin puhelimen soivan takapenkillä. Pysähdyin ja menin etsimään luuria. Sormikkaat vaikeuttivat laukun penkomista, joten riisuin ne ja tein jotain, mitä kenenkään ei pitäisi ikinä tehdä, eli laitoin ne auton katolle.

Puhelin kädessäni jatkoin tyytyväisenä matkaa. Hetken päästä tajusin, että sormikkaat puuttuvat. Pysähdyin taas ja vilkaisin katolle. Ei näkynyt.

Punnitsin vaihtoehdot: bensaa ei liene hukattavaksi, mutta toisaalta haluaisin hanskat takaisin. Päätin jättää sormikkaat odottamaan paluumatkaa.

Juttukeikan jälkeen mietin, otanko riskin vai tankkaanko suosiolla Kinnulassa. Otin riskin.

Kaikki meni hyvin, kunnes arvioitu kilometrimäärä alkoi laskea radikaalisti. Ajoin suurimmalla vaihteella seitsemääkymppiä, siis mahdollisimman pienillä kierroksilla ja näin ollen myös kulutuksella.

Muistin hanskat. Ne oli bongattava ekalla kerralla, koska bensaa ei ollut edestakaisin ajeluun.

Huomasin sormikkaat tiellä parisataa metriä ennen Mustalaistien risteystä. Takana tuli autoja. Lähestyin risteystä raivostuttavan hitaalla moottorijarrutuksella ja ennen pysäkkiä sammutin auton vauhdissa ja liu’uin pysäkille.

Lähdin hakemaan sormikkaitani kävellen. Löysin molemmat, mutta repiessäni niitä irti jäisestä tiestä hiipi pelko ja turhautuneisuus mieleeni. Olisiko sittenkin pitänyt tankata Kinnulassa?

Ajotietokone arvioi että pääsen bensamäärällä 45 kilometriä. Kyltin mukaan Putaalle on 46. Ikinä en ole keskittynyt ajoni taloudellisuuteen niin paljon kuin sillä matkalla.

Puolessa välissä Mustalaistietä arvio laski kymmeneen kilometriin. Mietin jo ketä pyydän tuomaan bensaa. Marisin itsekseni, etten enää koskaan yritä samaa uudelleen.

Kovalla yrityksellä ihme tapahtui: tietokoneen arvio nousi viiteentoista. Hihkuin ja tuuletin.

Kuinka ollakaan, pääsin perille. Kun sammutin auton tankkauspisteelle, ajotietokone arvioi, että bensamäärällä ajaa vielä viisi kilometriä.

Ehkä en koskaan opi, koska sillä hetkellä ajattelin, että höh. Olisihan tuolla vielä ajellut.