Pihtiputaan ja Kinnulan seurakunnat ovat löytäneet tavan säästää silloin kun siihen on tilaisuus. Säästäminen henkilöstökuluissa on helpompaa, kun siihen avautuu mahdollisuus viranhaltijan vaihdoksen tai eläköitymisen yhteydessä.

Pihtiputaan kirkkovaltuusto lakkautti kappalaisen viran ja perusti tilalle seurakuntapastorin viran. Järjestelyllä säästetään noin kuusisataa euroa kuukaudessa. Päätös syntyi yksimielisesti. Päätös oli helppo tehdä, koska kappalaisena toiminut Tarja Sulkala on lähtenyt töihin Palokkaan ja pastoriksi on tiedossa uusi viranhaltija. Tehtävän ottaa hoitaakseen Jari Lappalainen, joka vihitään papiksi kesäkuussa.

Enemmän keskustelua aiheutti esitys kanttorin viran muuttamisesta ylemmän korkeakoulututkinnon vaatimasta B-kanttorin virasta niin sanotuksi C-kanttorin viraksi.

Tämänkin muutoksen perusteena on palkkauksessa saatava säästö. Seurakunnan musiikkielämästä vastaavan viranhaltijan virkamuutos ei ollut läpihuutojuttu. Valtuutettu Lauri Mielityinen esitti, että muutosta ei tehdä, koska se saattaa vaarantaa seurakunnan monipuolisen kuorotoiminnan.

Vaikka esitys jäi vaille kannatusta, se sähköisti kirkkovaltuuston kokouksen ilmapiirin. Asiasta on ilmeisesti keskusteltu perusteellisesti työntekijöiden keskuudessa. Talouspäällikkö Margit Bister välitti luottamishenkilöille viestin, että säästöjen on kohdistuttava henkilöstöön tasapuolisesti. Sitä ei kukaan luottamushenkilöistä kiistänyt, vaan musiikkitoimessakin joudutaan sopeutumaan niukkuuteen.

Seurakuntien työntekijämäärä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1975 vuoteen 2012. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa on lähes 21 000 ihmistä.

Ongelma on se, ettei työntekijämäärän kehitys ei ole seurannut kirkon jäsenmäärän laskua. Verotulojen väheneminen ja palkkojen ja muiden kustannusten nousu ovat ajaneet monen seurakunnan talouden törmäyskurssille.