Pihtiputaan kyläkeskuksessa kuuluu pitkästä aikaa työn ääniä. Asematietä kunnostetaan, kavennetaan ja pian päällystetään. Samaan aikaan on menossa torialueen rakentaminen matkahuollon kiinteistön pihaan. Myöhemmin syksyllä alkaa Ruukintien kunnostus ja sen viereen tulevan kevyenliikenteen väylän teko.
Kinnulassa tuoreisiin tiehankkeisiin kuuluvat Keskustien ehostus ja turvallisuuden parantaminen sekä Silkkiperäntien alkuosan perusparannus ja päällystäminen.
Tiestön kunnon ja turvallisuuden päivittäminen on ehdottoman myönteinen asia, mutta tälläkin kolikolla on kaksi puolta.
Kunnat maksavat kiltisti suunnilleen puolet taajamateiden parantamisesta ja töiden valmistuttua tiet siirtyvät valtiolta kuntien ylläpidettäviksi. Kyse on vähän samanlaisesta tarjouksesta kuin Chicagossa aikoinaan. Siitä ei voinut kieltäytyä. Pihtiputaalla kunta sijoittaa Asematien, Kuormausalueentien ja Ruukintien rakentamiseen omia varojaan 1,4 miljoonaa euroa.
Vastuu teistä ei jää aina edes kunnille. Ikävimmässä tapauksessa ylläpito- ja kunnossapitovastuu sälyttyy tien vaikutusalueella asuvien yksityisten harteille, kuten Kinnulassa kävi Silkkiperäntien loppuosan kohdalla.
Silkkiperäntien päällystetystä osasta vastaa jatkossa kunta, mutta siitä eteenpäin Koirasalmen risteykseen asti tiehoitokunta. Valtio siirtää kustannuksiaan sujuvasti kunnille ja kunnat yksityisille. Lopputulema on, että joidenkin kuntalaisten verorasitus kasvaa, vaikka tien kuntotaso pysyy samana. Toiset taas pääsevät nauttimaan hyvästä tiestä ilman lisäkuluja.
Jokainen kunta on yrittänyt jarruttaa yleisten teiden kunnallistamista ja yksityistämistä, mutta kehityksen pyörä ei näytä tässäkään asiassa pysähtyvän. Kuvio on tuttu.
Valtio vetäytyy vastuustaan tarjoamalla porkkanaksi kunnostamisen. Viimeistään viidentoista vuoden päästä tiet ovat taas perusremontin tarpeessa. Mistähän silloin löydetään rahat taajamateiden tarpeisiin?