Etpä tiedä,
minä täytän kaksi vuotta.
Minulla ei ole vielä paljon sanoja,
mutta minulla on ajatuksia.
Keskustelen itseni kanssa. Se on helppoa!
Minä tiedän, että minä olen onnellinen!
Minulla on sellainen tunne, minua rakastetaan…!

Isi nappaa minut syliin, kun tulee töistä kotiin.
Painan posken isin poskea vasten.
Se on vähän karhea,
muttei haittaa!
Se hetki on minusta ihana!
Ja veljeni ovat minun parhaita kavereita.

Äiti ei oikein tykkää,
kun nousen syöttötuolissa yhtäkkiä seisomaan.
Mutta minusta on mukava nousta.

Ei äiti tykkää siitäkään,
kun kipasen pöydälle seisomaan.
Äiti pelkää, että putoan.
En minä ajattele niin.
Teen kuitenkin sovinnon äidin kanssa.
Äiti nostaa minut hellästi lattialle.
Siksi en kiukuttele.

Sitten tykkään rytmimusiikista!
Se menee jalan alle.
Ja ruusut tuoksuvat ihanalle!
Saan varmaan tänään ruusuja.
Punaisia ja täytekakkua.
Ensin puhallan ne kynttilät,
sitten syödään sitä kakkua.

Tiedän, tästä päivästä tulee hieno päivä
— minun syntymäpäiväni!

Sinikka Tuikkanen