Pitempään ajokorttia lompakossaan kantaneet kansalaiset muistavat, mitä ovat nimismiehen kiharat.
Niitä syntyi usein sorateiden risteyksiin tai mäen alle sijoittuneisiin mutkiin, joissa piti ensin hiljentää ja sitten painaa kaasua. Tai ei sitä nopeutta tietenkään ollut pakko lisätä, mutta sen ajan ajotapaan kiihdyttäminen, jopa kevyt perän luistatus, liittyi ihan kuin luonnostaan.
1970-luvun liikenneasenteita kuvaa arvostetun moottorilehden Tekniikan Maailman kirjoitus, jossa toimittaja pohti ilmeisesti ihan vakavissaan, kuinka kaarteista selviää läpi nopeimmin päästämällä autonsa hallittuun nelipyöräluisuun.
Epäilen, että kirjoitus jäisi julkaisematta tänä aikana, jolloin liikenteessä vannotaan turvallisuuden ja energiansäästön nimiin.
Palataan nimismiehen kiharoihin. Aaltomainen kuoppakenttä oli myrkkyä tuon ajan autoille, joissa oli yleisesti takaveto ja lehtijousilla varustettu jäykkä taka-akseli. Se sekosi nimismiehenkiharoista, hermostutti kuljettajan ja edesauttoi kuoppien syntymistä.
En ole ihan varma, miksi kuopat sälytettiin nimismiehen harteille. Ehkä siksi, että teitten kunnosta huolehtimisen arveltiin liittyvän enemmän nimismiehen kuin tiemestarin toimialaan.
Sorateistä ei laajassa Suomessa päästä koskaan kokonaan eroon. Eikä tarvitse päästä.
Sen toiveen sorateiden varrella asuvat ovat oikeutettuja tienpidosta vastaaville jättämään, että soraväylistä pidetään huolta.
Niukkenevien tierajojen aikana soratiekilometrit ovat kääntyneet kasvuun. Syy on se, että tiehallinnolla ei ole tarpeeksi rahaa heikkokuntoisten öljysorateiden kunnostamiseen, joten osa niistä palautetaan sorapintaisiksi.
Kostea talvi ja nastarenkaat ovat koetelleet kestopäällysteisiä teitä, myös Helsingistä Pihtiputaan kautta Utsjoelle kulkevaa Nelostietä, joka nimettiin muutama viikko sitten yhdeksi eurooppalaisen päätieverkon teistä.
Pihtiputaan onni on, että lähes 1 300 kilometriä pitkä valtaväylä kulkee kunnan läpi ja tuo paikkakunnalle kävijöitä. Ilman nelostietä meillä ei olisi Putaanporttia, eivätkä kyläkeskuksen palvelut sillä tasolla kuin ne nyt ovat.
Nelostien nimeämisen osaksi eurooppalaista ydinväyläverkkoa pitäisi tuoda lisää rahaa tien kehittämiseen ja ylläpitämiseen.
Rahan lisäksi tarvitaan asiantuntemusta ja valvontaa tietöihin. Nelostie päällystettiin Pihtiputaan kohdalla toissa kesänä. Jo nyt päällyste irtoilee isoina lohkoina. Kuoppia ei ole ehditty paikata samaan tahtiin kuin niitä syntyy. Nelostien kunto kertoo tiestön rappiosta.