Pihtiputaan seurakunnan ja kunnan 150-vuotisjuhlavuosi huipentuu tulevana yönä uudenvuoden juhlintaan ja ilotulitukseen kunnantalon aukiolla. Samalla juhlavuosi siirtyy muistojen joukkoon.

Mennyttä on turha jäädä ikävöimään ja kaikkeen uuteen on hyvä asennoitua orastavan toiveikkaasti. Jos pihtiputaalaisten, kinnulalaisten ja yleensä maaseudulla asuvien ihmisten yhteinen toive toteutuu, kuntalaisten määrä kääntyy vuosien tappiokierteen jälkeen nousuun ja iloisia veronmaksajia saadaan lisää.

Suurempien ja vähän pienempien päättäjien tinanvalannan yhteydessä hiljaa lausuttu toive täyttyy, jos joku viisas julkaisee selkeäsanaisen oppaan, josta löytyvät tarkat ohjeet keinoista, joilla talous käännetään noususuuntaan ja tulevaisuudelta pohjaa nakertavista alijäämistä päästään eroon.

Toki on mahdollista, että toiveiden tynnyri jää vajaaksi. Harvoin edes uudenvuoden tinat lupaavat tulevaisuudelta pelkää maitoa ja hunajaa. Siksi kannattaa miettiä mitkä asiat ovat hyvin jo nyt.

Säästöpaineista huolimatta pärjäämme suorastaan loistavasti. Kuulumme maailman rikkaimpien, terveimpien, pitkäikäisimpien ja onnellisimpien kansakuntien joukkoon.

Muodostumme vähän yli viidestä miljoonasta ihmisestä, jotka eivät ota vastaan lahjuksia, vaan noudattavat harvinaisen tunnollisesti yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Kaiken lisäksi olemme täsmällisiä. Jos maailmanlopun ajankohta ilmoitetaan etukäteen, ja se on syystä tai toisesta myöhässä, suomalaiset ovat kuulemma ainoita, jotka valittavat.

Olemme hyviä siinäkin, että meillä kyetään terveeseen kriittisyyteen. Kaiken napinan ja kielteisten uutisten keskellä elää ihmisiä, jotka luottavat, ettei kehitys lopu tällä hallituskaudella toteutumatta jääneisiin kunta- tai soteuudistuksiin. Ne ovat Mika Waltaria mukaellen kuin kärpäsen surinaa korvissa, eivätkä pysty pimentämään kaikkea hyvää mitä meillä on.