Uutiset Aapo Siippainen

Vanhan ajan messulle toivottiin jatkoa – pyyntöön suostuttiin

Kello löi jo viisi…

Aivan niin aikaisin ei viime sunnuntain Vanhan ajan messuun tarvinnut herätä, mutta muuten Pihtiputaan kirkossa pidetty jumalanpalvelus noudatti 1900-luvun alun perinteitä.

Tuohon aikaan vain miehet saivat toimittaa jumalanpalvelusta. Tämän vuoksi seurakuntamestari Mirjami Huttusen korvasi kinnulalainen suntio Pauli Salonpää.
Kansallispukuun pukeutunut Huttunen naureskeli kirkon eteisessä, että onneksi hän saa ottaa edes ihmiset vastaan ja jakaa heille vanhan virsikirjan monistetta. Nykyistä virsikirjaa ei käytetty lainkaan.
Anja Auerilla oli mukanaan vuoden 1938 virsikirja, joka oli painettu 1950. Virsikirjan kanteen oli painettu kultaisin kirjaimin tyttönimi Anja Paananen. Virsikirjan sivuilla oli muistoja ja muistiinpanoja vuosien varrelta.
— Tänne on kirjattu Muurasjärven kirkon ensimmäisen jumalanpalveluksen virret vuodelta 1963.
Vanhan ajan messu oli Auerista mielenkiintoinen, vaikka liturgiaa oli vaikea seurata.
— Virret olivat tutut, mutta liturgiasta en tiennyt, mitä milloinkin piti laulaa. Olin ennättänyt unohtaa vanhan jumalanpalveluskaavan.
Ehtoollinen tarjottiin yhteismaljasta, joka on nykyään monelle vieras ja ehkä epämiellyttäväkin tapa.
—  Pyysin papilta, voinko vain kastaa leivän viiniin. Se onnistui, Auer kiitteli joustavuutta.

Messun erikoisuuksiin kuului, että miehet istuivat kirkon oikealla puolella ja naiset vasemmalla.
Matti Hakonen teki kuitenkin poikkeuksen, koska hänen vaimonsa Kerttu Hakosen suvun omat penkkirivit olivat oikealla.
— Istumme tällä paikalla joka pyhä. On ollut aikoja, ettei suku mahtunut kahdelle riville, Kerttu Hakonen muisteli.

Vanhan ajan messussa laulettiin tavallista enemmän virsiä. Niitä oli viiden sijaan kahdeksan.
Vanhalla kaavalla pidetty messu voisi venyä jopa kahteen tuntiin. Nyt jumalanpalvelus oli ohi tunnissa ja vartissa eli se oli hiukan normaalia messua pidempi.
— Saarnat olivat ennen pidempiä. Silloin pappi myös nuhteli ihmisiä, Hakoset kertasivat.

Messun pitänyt seurakuntapastori Jari Lappalainen sanoi ilahtuneensa, että seurakuntalaiset pukeutuivat vanhan ajan mukaisesti ja olivat hengessä mukana, kun unilukkari Tauno Mattola ojensi ”kirkon penkkiin nukahtaneita”.
— Messu haluttiin järjestää seurakuntaelämän elävöittämiseksi. Palaute oli hyvää ja messusta toivottiin vuosittaista perinnetta. Suostumme siihen mielellämme, Jari Lappalainen lupasi.
— Myös kaikille seurakunnan työntekijöille jäi hyvä fiilis.
Seuraava Vanhan ajan messu järjestetään marraskuussa Kinnulan 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
— Kinnulassa halutaan, että messukaava ja yksityiskohdat ovat tarkasti vuodelta 1914. Meidän täytyy ottaa sen vuoksi yhteyttä yliopiston kirkkohistorian laitokseen.

Pihtiputaan tapahtuma pohjautui vuoden 1938 messukaavaan, joka löytyi sakastin kirjahyllystä
— Sakastissa on pieni kirjasto, jota kutsun aarteeksi, Lappalainen sanoi.
Sakastista löytyi myös vanhat kirkkotekstiilit, jotka olivat nyt käytössä.
— Yksi seurakuntalainen tosin huomautti, ettei pappi käyttänyt 1930-luvulla messukasukan alla albaa vaan mustaa papin pukua.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>