Ajat muuttuvat ja palvelut niiden mukana. Varhaisimpia muistoja itselläni oli 1950-luvun puolivälistä alkaen (s.1950), kun kuljin isäni mukana ympäri Pihtipudasta ja ympäryskuntia Pihtiputaan Osuuskaupan Austin-kuorma-autossa.

Siihen aikaan oli asiakaspalvelu todellista. Tavarat myytiin tiskin yli, ja jos ei ollut niin tilattiin. Vaikka tiet olivat kapeita sorateitä niin ”logistiikka” toimi.

Ympäri vuoden ajettiin sivuliikkeisiin tarvittavat myyntituotteet, niin tehtailta tulleet kuin oman leipomon lämpimän tuoksuvat leipälaatikot. Joskus paluulastina tuli halkokuormia keskustaan, jossa halot oli merkittävä myyntituote, samoin myyjälle tulonlähde.

Tieosuuksilla jäi mieleen vanhan pappilan navetan nurkka joka peitti näkyvyyden mutkassa ja Alvajärven suuntaan mennessä Koivunotkon mäki, jossa oli ensin kaarre jonka jälkeen varsin jyrkkä ylämäki. Tehoa olisi saanut olla enemmänkin.

Pihtiputaan Osuuskauppa itsenäistyi Viitasaaren Osuuskaupasta 1.5.1938. Mittava oli laajentuminen ympäri pitäjää eri myyntipisteisiin, joista osa oli hyvin vaatimattomia.

Sodan jälkeen uusien kiinteistöjen rakentaminen jatkui pitkälle 1970-luvulle ja lopuksi ne olivat hyvätasoisia, kunnes loppu tuli yhtäkkiä. Muutamat kiinteistöt ehtivät olla käytössä vain lyhyen ajan.

Nykyisin on Pihtiputaan Osuuskaupasta jäljellä Siwa, joka on osa suurempaa ketjua. Parhaana aikana 1950-60-luvuilla oli yhteensä kolmattakymmentä toimipistettä Pihtiputaalla ja ympäristökunnissa. Tosin väkiluku oli kaksinkertainen.
Yhtäkkiä tulevat mieleeni seuraavat ”Osulan” toimipisteet: Leipomo, ravintola, ruoka-, tekstiili- ja jalkineosastot sekä rautaosasto ja huoltoasema.

Sivutoimipisteet sijaitsivat Kärväskylällä, Harmaalanrannalla, Korppisilla, Liitonjoella, Liitonmäellä, Peningissä, Elämäjärvellä, Hiidenkylässä, Kätkytniemessä, Alvajärvellä, Kojolassa, Muurasjärvellä, Särkiharjulla, Ilosjoella ja Kinnulassa.

Oli rakennettu muitten liikkeitten tapaan oma varastorakennus rautatieasemalle saapuvia junakuormia varten. Ennen radan valmistumista tavaraosoite oli Haapajärvi. Myymäläautokin kiersi paikkaamassa myymäläverkostoa.

On palveluntarjonta todellakin vähentynyt pelkästään yhden toimijan osalta.

Sama tilanne on ollut Kotikunnan, entisen Sisämaan kohdalla. Ei ole sielläkään edes nimeä jäljellä vaikka tuoreempi yritys onkin.

Miksi tämän kirjoitin? Tuli mieleen, että onko Pihtiputaan vanhoista yrityksistä tai kaupoista tehty jokseenkin seikkaperäistä historiikkia tai muuta juttua. Joitakin ensimmäisistä yksityiskaupoista kertovia asioita on mm. Pihtiputaan kirjassa, mutta entä nämä osuustoiminnalliset liikkeet.

Osuuskaupan dokumentoinnilla alkaa olla kiire, koska asioita muistavat henkilöt alkavat olla vähissä ja iäkkäitä. Mieleen tulee kaksi miestä, jotka tietävät näistä asioista, Mikko Varis ja Mikko Siekkinen.

Mauri Koljonen
Pihtiputaan entinen
kenkäkauppias