Joulukuussa 2012 kansa sai valtioneuvostolta lahjaksi periaatepäätöksen, jonka mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikki vakinaiset asunnot ja yritysten ja hallinnon toimipaikat ovat enintään kahden kilometrin etäisyydellä sadan megan yhteyden mahdollistavasta valokuituverkosta.
Nyt hieno idea on vaarassa. Pihtipudas lähti monen muun keskisuomalaisen kunnan kanssa toteuttamaan hanketta yhdessä verkko-osuuskunta Kuuskaistan kanssa. Kävi kuten moni ennusti. Urakka tulee paljon laskettua kalliimmaksi, eivätkä osuuskunnan rahkeet riitä sen toteuttamiseen.
Jatkaminen edellyttää kunnilta lisää rahaa ja vastuunottoa.
Kinnula valitsi toisen tien. Se otti yhteistyökumppanikseen teleoperaattori PPO:n ja päätti rakentaa runkoverkon itse. Samaan hankkeeseen yhdistettiin kylien tarpeelliset viemärihankkeet. Kun hanke on Kinnulassa viimeistelyä vaille valmis, Pihtiputaalla ei ole vielä saatu kuokkaa maahan.
Kunnilla on kiire ratkaista pattitilanne. Jos taajamien ulkopuolisen runkoverkon rakentamiselle tärkeät EU-tuet aiotaan hyödyntää, rakentamisen pitää olla valmis tämän vuoden aikana.
Ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä ei kodeissa pärjätä, yrityksistä puhumattakaan. Viranomaispalveluja siirretään vauhdilla verkkoon, joidenkin yritysten paperisesta laskusta joutuu jo maksamaan ylimääräistä, TV-lähetykset johdetaan internetin välityksellä, sanoma- ja paikallislehtiä luetaan netissä. Yhteydenpidosta sosiaalisessa mediassa on tullut myös ikäihmisten päivittäinen harrastus.
Kuuskaistaan pettyneet viisitoista kuntaa miettivät, miten rahoitusmyrskyssä karia kohti ajelehtiva hanke saadaan ohjattua satamaan. Pihtiputaan kunnanvaltuusto jätti asian maanantaina pöydälle ja odottaa tarkempaa tietoa jatkosta. Päätöksenteko olisi helpompi, jos liittyjiä olisi enemmän kuin 250.
Onnistuessaan Laajakaista kaikille -hanke vahvistaa alueellista tasa-arvoa ja tukee kylien pysymistä asuttuina. Siksi epäonnistumiseen ei ole varaa.
