Omituiselta tuntuu Ploki-faneista, kun liigapelit ovat ohi jo helmikuun puolivälissä. Yleensä omien puolesta on saanut jännittää ainakin kuukauden eteenpäin ja parhaina mitalinmetsästysvuosina vielä huhtikuussa.
En toki silti vaihtaisi tätä kautta edelliseen, vaikka silloin Plokin pelejä saatiin seurata maaliskuun puoliväliin asti. Pelit jatkuivat kuitenkin liian jännissä merkeissä, kun panoksena oli liigapaikka. Nyt ei putoamiskarsinnoista ollut sentään mitään vaaraa.
Muuten ei kaudesta jäänyt paljonkaan käteen. Mitalipelit karkasivat kauas, eikä parhaita kärkiviisikon joukkueita kyetty voittamaan kertaakaan.
Onneksi katsojia piisasi yllättävänkin hyvin, eli tosifaneja kyllä löytyy. Heille ei sarjasijoitus ole se maailman tärkein asia. Pääasia, että näkee oman suosikin pelaavan.
Yleisön tukeen ei voi silti loputtomiin luottaa, jos joukkue pyörii jatkuvasti peräpäässä. Se on vaarallista, sillä niin täysiä nollaporukoita kuin LiigaEura ei jatkossa ilmesty sarjapaikan pelastajiksi.
Plokilla on takana jo kaksi huonoa kautta. Pihtiputaalla ehdittiin tottua joukkueeseen, jolla on paukkuja taistella mitaleista. Kolme neljättä sijaa Satu Natusen johdolla tarjosivat niin hienoa lentopalloviihdettä, että hyvistä asemista luopuminen ottaa koville.
Toki urheilu on aaltoliikettä, ja LiigaPlokilla on remontti meneillään. Kevät ja kesä kertovat, saako rakennustyö jatkua vai hajoaako nuori joukkue maailman tuuliin. Jatkuvuutta tarvittaisiin Pihtiputaan pitämiseksi naisten liigassa, mutta seuraväen tehtävä ei ole helppo tiukan talouden aikana.
Viitasaarelaisen Pislan vetäytyminen päätukijan paikalta viime kesänä oli Plokille paha takaisku. Tilalle tuli Pihtiputaan kunta, mutta sillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tukemiseen kuin yrityksellä.
Ulkomaalaisten hankintakuluja olikin pakko leikata ja se näkyi.Jenkkikolmikko ei noussut Plokin historian kärkivahvistusten joukkoon.
Kasey Heckelman tosin oli lopulta liigan pistepörssin kolmas, mutta hänkin katosi liian usein kuvasta syyspuolella, jolloin hukattiin kohtalokkaita pisteitä pudotuspelejä ajatellen.
Kyndra Abron oli aivan turha hätähankinta. Abronilla ei ollut muita avuja kuin hirveä pommilyönti, mutta muuten hän oli kentällä enemmänkin tiellä. Niin avutonta syöttöä kuin Abronilla oli ensimmäisissä peleissään ei ole Plokin liigajoukkueessa ennen nähty.
Seassa tuntui olevan myös liian monta kotimaista seinäruusua taputusringissä, kun kyvyt eivät ilmeisesti riittäneet.
Jo uskollisten fanienkin takia toivoisi Plokille parempia aikoja. Ensi kausi näyttää suuntaa hyvin pitkälle.