Viimeiset kymmenen vuotta, mutta erikoisesti viimeiset kaksi vuotta ovat olleet Kinnulan kunnalliselämässä äärettömän levotonta aikaa.
Kaikki uuden kehittäminen ja yleensäkin katseiden suuntaaminen eteenpäin ovat jääneet jatkuvan riitelyn ja eripuraisuuden jalkoihin.
Virkamiehet eivät ole missään vaiheessa saaneet kunnon työrauhaa itsensä, eikä työyhteisönsä kehittämiseen.
Mutta mistä tämä johtuu? Ehdottomasti tärkein syy on päättäjien lyhytnäköisyys, kohtuuton vallanhimo ja eripuraisuus. Mikään yksinkertainenkaan hyvä asia ei etene, vaan hyvin pian mukaan tulee mitä ihmeellisimpiä poliittisia, uskonnollisia ja eri henkilöihin liittyviä juonteita.
Tämäkö on sitä kunnallista demokratiaa? Joidenkin mielestä näin näyttää olevan, mutta uskoisin, että valtaosa tavanomaisista kuntalaisista on tästä asiasta aivan eri mieltä.
Mutta kuinka mennä tästä eteenpäin? Mielestäni viimeistään nyt pitäisi luottamushenkiloiden ryhdistäytyä.
Jos joku luottamushenkilö on ryhtynyt luottamushenkilöksi ajaakseen omia tai sukulaistensa asioita, on hän ehdottomasti käsittänyt luottamushenkilön aseman täysin vaarin.
Luottamushenkiloiden pitäisi aina osata arvioida kokonaisuutta ja heidan pitäisi aina osata päätöksissään arvioida, mikä on Kinnulan kunnalle ja samalla myös kaikille kinnulalaisille parasta. Mutta tähän olotilaan on pitkä ja kivinen tie, joka alkaa aivan perusasioista.
Ensimmäinen perusasia lienee, että jokaisen päättäjän pitäisi osata ainakin kohtuudella lukea ja kirjoittaa ja myös ymmärtää lukemansa ja kirjoittamansa teksti.
Toinen tärkeä asia on päättäjän oikea asenne luottamustehtäviin yllä kuvatun kaltaisesti. Kolmas tärkeä asia on sosiaaliset taidot.
Pienin vaatimus luottamushenkilölle on, että hän tulee toimeen toisten luottamushenkiloiden, mutta myös kaikkien kuntalaisten kanssa.
Yksi tärkeä asia yhteisten asioiden hoidossa on myös suvaitsevaisuus niin poliittisissa kuin uskonnollisissakin asioissa. Rohkenenkin kysyä, että pitäisikö meidän Kinnulassa siirtyä täysin henkilövaaleihin?
Tiedan, että se on unta vain, mutta tarkoitukseni on rohkaista päättäjiä tekemään päätöksiä koko Kinnulan parasta ajatellen huolimatta siitä, onko tehty paatos juuri oman puolueensa tai oman uskonnollisen vakaumuksensa mukainen.
Mutta joka tapauksessa paatoksentekoprosessit eivät Kinnulassa enää näin voi jatkua. Heikki Järvisen, Kauko-Pekka Moilasen, Juha Urpilaisen seka Henrik Kiviniemen kohtalot ovat ikuisia häpeätahroja Kinnulan historiassa.
Usko Toivo
