Esi-isillämme ei ole varmaankaan ollut pinna yhtä kireällä säiden suhteen kuin jälkipolvilla tuntuu olevan. Tuskinpa muinaiset suomalaiset olisivat muuten vaivautuneet tänne kylmään Pohjolaan, jossa lämpömittari on kivunnut juuri nyt 29 astetta plussan puolelle.

Hyvin siis tarkenee. Enää ei uskoisi, kuinka kauheaa marinaa kesäsäästä pidettiin vielä pari viikkoa sitten.

Ihmiset tuntuvat olevan yhä kärsimättömämpiä kelien suhteen. Valituksen aihetta löytyy hanakasti, ainakin jos seuraa kirjoittelua netissä ja yleisönosastoissa.

Leukailut vähälumisesta kesästä sentään loppuivat, kun helteet palasivat viime viikolla, mutta tilalle tulivat liian kuumasta kärsivät voivottelijat. Vanhuksille ja sairaille helle onkin rasitus, mutta asialla tuntuu olevan myös muita kovan onnen lapsia.

Sitten syksyn tullen aletaan tuskailla sitä, kun on niin pimeää ja missä se lumikin viipyy. Täytyy saada valkea joulu!

Viime talvi oli lähes lumeton, eikä kukaan enää muistanut edellistalvea, jolloin lunta piisasi vaikka kuinka. Sääasioissa on tullut muutenkin huomattua, että vuosi on ilmeisesti jo aivan liian pitkä aikaväli muistaa mitään.

Itse asiassa kuukausikin on liian pitkä. Joiltakin tuntuu täysin unohtuneen, että hellettä oli jo toukokuun loppupuolella. Ehkä he olivat töissä ja halusivat unohtaa koko asian. Minä kyllä muistan, koska olin jo silloin vahvasti lomalla.

Säiden sairastaminen jatkuu luonnon kiertokulun mukaisesti keväällä. Jos lunta on kauheasti, se pitäisi saada sulamaan keväällä suurin piirtein yhdessä yössä.

Kevät ei toisaalta saisi tulla liian aikaisin, kuten viime talvena kävi jo helmikuun lopussa ja pitkin maaliskuuta. Sillä takatalvi se vasta onkin aivan hirmuinen juttu!

Kas kun takatalven takia kesä ei tule sitten millään ja juhannuksena päivä alkaa kumminkin jo lyhentyä ja siinähän se armas suvi sitten olikin.

Suomalaisten suurimpia myyttejä on tietysti juhannussää, jonka muistetaan olevan kylmä ja sateinen. Paikkakuntakohtaisia eroja tietysti on, mutta meidän juhannusiltamme Keuruulla ovat sujuneet oikeastaan aina poutasäässä ja usein auringonpaisteessakin viimeiset kymmenen vuotta.

Luulenpa, että suurin osa taitaa silti ottaa sään tyynesti vastaan sellaisena kuin se tulee, ja vain se paha kello kuuluu kauas. Niinhän se tahtoo mennä, että silloin ei muisteta kehua ja kirjoitella lehtiin, jos kaikki on kohdallaan.

Olen toki itsekin ruvennut tarkkailemaan sään vaihteluita enemmän kuin vaikka lapsena, jolloin ulkona oli aina hauskaa kelillä kuin kelillä. Epätoivoon ei ole tarvinnut silti vaipua. Kyllä kesä kuivaa, minkä kasteleekin.