Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kotikontuni juurilla tapahtunutta Heinäjoen luontopolkuhanketta. On todella mahtavaa, että Heinäjoki-miljöö on vihdoinkin nostettu oikeaan arvoonsa!
Heinäjokivarren alkuperäisasukas, isäni Artturi Närhi, raivasi aikoinaan umpikorpeen rintamamiestilansa, Piilolan. Siellä viihtyisässä ”Närhenpesässä” opimme lapsena rakastamaan Heinäjoen rantojen rikasta luontoa ja saimme samalla nauttia joen tuomista riemuista. Kotitilan töiden ohessa, uitiin, soudeltiin ja ongittiin.
Lampaat laidunsivat kesäisin Jokisaaressa ja olipa meillä yksi lehmäkin, joka kyllästyneenä oman rannan puoleisiin laitumiin aina halutessaan ui saareen ja takaisin. Talven tullessa luisteltiin ja hiihdettiin. Välillä pulahdettiin joen rannoilla heinikoissa piileskeleviin ruosteisiin lähteen silmäkkeisiin. Joki karaisi ja kasvatti.
Heinäjoki-idylli kuitenkin pilattiin tukkimalla Heinäjoen Alvajärven puoleinen uoma ensin padolla ja siihen myöhemmin rakennettavalla ratapenkalla.
Isä-Artturi taisteli tätä toimenpidettä vastaan kaikin keinoin. Tuloksetta. Niinpä joki lakkasi virtaamasta. Vesi alkoi samentua ja koko joki rehevöityä. Matalajoki lähes umpeutui ja oli hädin tuskin veneellä soudettavissa.
Myöhemmin, maailmalla perheeni kanssa kehitysmaissa työskennellessäni korviini kantautui ilosanoma, että Heinäjoen ratapenkkaan oli avattu uoma ja vesi pääsi jälleen virtaamaan.
Tämä oli todella iso asia ja pelasti joen lopulliselta tuholta. Tästä varmaan isä-Artturikin iloitsi ”tuonpuoleisessa”. Sisareni Kerttu asuu edelleenkin Piilolassa ja on tyytyväinen joen puhdistumisesta.
Kaunis kiitos Heinäjoen puuhamiehille luontopolun toteuttamisesta. Kappale kauneinta lapsuuteni maisemaa on nyt kaikkien ihailtavissa. Odotan innolla tilaisuutta päästä tutustumaan reittiin kokonaisuudessaan. Eräänä kesänä olen jo vaeltanut Matalajoen takana olevalle lintutornille, joka sekin oli jo upea ja nostalginen elämys.
Lapsuutensa Heinäjoen rannalla asunut
Irma Björk o.s. Närhi