Pääkirjoitus Heikki Jämsén

Olisiko taas siltarumpupolitiikan aika?

Isot joet saavat alkunsa pienistä puroista. Vanhaa sanontaa on käytetty yhtenä menestyksen ohjenuorana.

Jos malttaa hoitaa asiansa kunnolla pienintä piirtoa myöten, voi ehkä joskus tavoittaa onnistumisen tunteen.

Sanontaa voi käyttää toisessakin mielessä. Pienten asioiden hoitamatta jättämisestä kasaantuu vähitellen ongelmien vuori, jonka tasaamiseen tarvitaan niin monta puskutraktoria, ettei niitä löydy.

Tiestön kunnossapito on tästä ilmiöstä hyvä esimerkki. Tiemäärärahoja on jaettu pitkään pelkästään liikennemääriin tuijottamalla. Tulos on nähtävissä. Kasvukeskusten lähiväylät ja pohjois-eteläsuuntaiset pääväylät ovat hyvässä hoidossa, mutta niiltä risteävien teiden kunto on romahtanut.

Keskellä maata sijaitseva Pihtipudas toimii hyvänä tarkkailuasemana. Autoilu pääkaupunkiin sujuu, samoin pohjoiseen. Ongelmia alkaa ilmetä, kun poikkeaa Kinnulaan johtavalle Mustalaistielle ja siitä Urpilan kylän läpi Kinnulan suuntaan. Tie on todella huono. Moni ajaa itseään ja autoaan säästäen Kinnulaan Saarenkylän kautta, vaikka matka on pitempi.

Kääntyminen Elämäjärveltä Haapajärvelle tuottaa vielä karmeamman kokemuksen. Tie on reikiintynyt vaaralliseen kuntoon.

Suuret linjat ovat korostuneet EU-huumaisessa päätöksenteossa ja niin sanotuille siltarumpupoliitikoille on naureskeltu. Kestävän kehityksen edellytyksiin kuuluu silti myös teiden, siltojen ja siltarumpujen kunnossapito.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>