Kyllähän sen kalan pitäisi napata, kun katselee järvellä olevia hienoja kalastusveneitä niin mieleen tulee, että kalastuksestakin on tullut välineurheilua. Toinen toistaan hienoimpia veneitä leveillä plaanareillaan haravoi järveä.
Veneisiin on kiinnitetty paljon rahaa ja pienen järven anti suhteessa varustuksiin ei liene kovin tuottoisaa.
Ranta-asukkaana ajattelen, että tuon mittapuun kalastuksen ja kalastusvälineiden mukaan voisin ostaa vaikka joka päivä kalleinta lohikalaa ja jään vielä voitolle.
Ennen ihmiset kalastivat hengenpitimikseen ja kalastus näytteli suurta osaa ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Kalastuksen eteen miehet tekivät paljon työtä. Keväällä kalastusveneet tervattiin, talven aikana miehet korjasivat ja värjäsivät verkot, tekivät rysiä, katiskoita ja kaikkea muuta kalastukseen liittyvää.
Veneet tehtiin kotona ja terva saatiin kylän tervahaudasta. Vieläkin muistan tervaveneen tuoksun ja se oli merkki tulevasta kesästä.
Veneissä ei ollut hienoja moottoreita, verkkoja kokiessa soutajalla oli tärkeä rooli kalastuksessa, piti osata huovata, soutaa, välillä oikealla, välillä vasemmalla airolla. ”Akka airoissa” ei ollut häävi kovalla tuulella.
Kyllähän se kalastus kävi työstä eikä ollut vapaa-ajan ongelmia. Onkimatoja ei ollut kaupan hyllyllä, vaan ne piti kaivaa navetan sontatunkiosta. Mato-ongella sai ongittua täkykaloja koukkuja varten.
Lapset olivat innokkaita kalastajia, mutta ongelle ei päässyt ennenkuin illalla, koska lapset joutuivat osallistumaan talon töihin. Muistan kun olin ongella nuoremman veljeni kanssa, niin heitin vahingossa ongenkoukun veljeni sormeen. Voi sitä parkua mitä kuuntelin kilometrin verran, kun juoksin ongenvapa kädessä veljeni perässä kotiin, missä isäni irroitti koukun.
Kalastaessa ja kuhan uistelussa kesäyö venyi pitkälle aamuyön tunneille. Kalastajat tekivät usein nuotion johonkin saaren rantaan, missä he keittivät kahvit ja paistoivat nuotiolla hiukopalaksi osan saaliiksi saamistaan kaloista. Kyllä siinä mieli ja sielu lepäsi kuunnellessa kesäyön ääniä ja kuntokin oli kohdillaan pitkien kävelymatkojen ja soudun ansiosta.
Ihmiset kävivät kalassa myös sydänmaan järvillä ja lammeilla, jonne ei ollut muuta tietä kuin kinttupolku.Kalat näillä järvillä olivat puhtaassa vedessä kasvaneita ja sieltä saattoi saada sen suuren kalan jonka silmien väli oli metrinen. Näillä sydänmaan reissuilla miehet yöpyivät nuotiolla, tai saattoi siellä olla joku pahainen, kamiinalla varustettu mökki, missä saattoi oikaista pitkälleen.
Veljeni oli mennyt kalaan sydänmaalle yhden kaverin kanssa tarkoituksena yöpyä nuotiolla lammen rannalla. Itikoita oli ollut tuhottomasti, joten kalakaveri oli kysynyt veljeltäni ”kuinka meinaat nukkua?” Veljeni oli tyhjentänyt reppunsa sisällön mättäälle ja laittanut repun päähänsä ja sanonut, että näin.
Toini Hämäläinen
