Viime lokakuussa päätin hakea Lions Clubin nuorisovaihtoon kuultuani eräästä Lions Clubin vaihtokokemuksesta.

Otin yhteyttä Panu Kuroseen, joka vastaa nuorisovaihtoasioista Pihtiputaan clubissa ja siitä asia lähti rullaamaan.

Täytin muutamat paperit, enkä sen kummemmin ajatellut pääseväni mihinkään.

Tammikuussa koulumatkalla sain puhelinsoiton. Sanat, jotka kuulin, saivat minut innostuksen ja jännityksen valtaan:

— Onneksi olkoon, lähdet kesällä Texasiin.

Nämä sanat käynnistivät aivan uuden prosessin. Tietoni lähetettiin Texasiin järjestävälle Lions Clubille ja he alkoivat järjestää isäntäperheitä 36 nuorelle, jotka olivat kuulleet samat sanat kuin minäkin.

Facebookiin perustettiin ryhmä, johon kaikki leiriläiset liittyivät ja siitä alkoi maaliskuun paikkeilla tutustuminen muihin leiriläisiin, ja innostus vaan kasvoi.

Lähtöpäivä, kesäkuun viimeinen sunnuntai koitti. Texasiin minun lisäkseni lähti poika Muuramesta, ja matkamme alkoi varhain sunnuntaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä.

Vaihdoimme konetta Frankfurtissa ja leiriläisten määrä kasvoi melkein kymmeneen. Texasiin saavuimme yhteensä kuudentoista tunnin matkustamisen jälkeen.
Isäntäperheet olivat vastassa nimikylttien ja lämpimien tervetulotoivotusten kanssa.

Ensimmäinen viikko meni aikaeroon totutellessa ja isäntäperheen kanssa rannikolla. Samalle viikolle sattui 4th of July eli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä.

Juhlimme itsenäisyyspäivää meren rannalla satojen muiden ihmisten kanssa – rakettien määrä oli päätähuimaava.
Toinen viikko vietettiin Lake Texomalla leirillä muitten leiriläisten kanssa. Kolmannen ja neljännen viikon aikana matkustimme hieman ympäri Texasia viettäen aikaamme kahdessa eri isäntäperheessä Austinissa ja Lubbockissa.

Vierailimme mm. Texas Tech -yliopistossa; ovat muuten yliopistot aivan eri luokkaa valtavine kampuksineen.

Viimeisen viikon saimme viettää taas omien isäntäperheidemme kanssa. Kävimme katsomassa rodeota sekä baseball-peliä, kotijoukkueena tietenkin Texas Rangers ja vastassa varmasti monen korviin kiirinyt New York Rangers.

Niin kuin Texasissa on tapana sanoa, Texasissa kaikki on suurempaa. Sanonta ei ole yhtään liioittelua.
Jos otetaan esimerkiksi host-veljeni auto, niin minun täytyi ottaa vauhtia ja hypätä päästäkseni kyytiin.
Vierailimme myös yhtenä sunnuntaiaamuna kirkossa.

Jumalanpalvelus oli suuressa auditoriossa, ja paikalla oli noin 1 500 henkilöä ja yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavaa.

Texasilaiset eivät kuitenkaan kehuskele tai mässäile asialla liikaa, vaan he osaavat olla nöyriä. Ennen aterioita kiitetään Jumalaa ruoasta, kuluneesta päivästä ja läheisistä.

Ennen baseball-peliä osoitetaan kunnioitusta isänmaalle.

Toinen piirre, mikä useissa texasilaisissa minua viehätti, oli ystävällisyys. Kävelimme usein ympäri Dallasin keskustaa, ja vaikka ihmiset eivät sinua tunteneet, he tervehtivät ja kysyivät ohimennen kuulumisia.

Aluksi se tuntui erittäin hämmentävältä, mutta tuo piirre teki minut erittäin iloiseksi – hyvin pienetkin asiat voivat tehdä ihmisten päivästä paremman.

Lions Clubin nuorisovaihto on yksi parhaista asioista, mitä elämäni aikana minulle on tapahtunut. Sain matkaltani elinaikaisia ystäviä; syksyn aikana tarkoitus olisi käydä Sveitsissä, ja joulukuun lopulla hongkongilainen ystäväni
tulee viettämään aikaa Pihtiputaalle kahdeksi viikoksi.

Lähtisin takaisin Texasiin koska vain, sillä sain sieltä toisen perheen. Kokemus rikastutti monessa mielessä, en koskaan vaihtaisi noita viittä viikkoa mihinkään muuhun.
Lokakuu lähestyy vauhdilla, joten ole tarkkana – sinun matkasi voi alkaa siitä.