Työ muokkaa ihmistä, siitä ei kai pääse mihinkään.

Näissä hommissa on hyvä olla tiettyyn pisteeseen asti utelias. Jonkun mielestä olen kai sitä rasittavuuteen saakka.

Vaikka en tekniikasta mitään ymmärrä, se kiinnostaa. Siksi seurasin pari viikkoa sitten silmä kovana talvirenkaiden allepanoa paikallisessa autokorjaamossa, jonka vetäjä palkittiin viime lauantaina Pihtiputaan Vuoden Yrittäjänä. Paljon onnea Jouni Riitamo ja Renkaan ja Öljyn väki!

Seurasin renkaanvaihdon etenemistä ja huomasin, että Riitamon nuoremmalla polvella on homma hanskassa. Juttelin samalla Kolehmaisen Matin kanssa. Hän oli tullut korjaamolle kiireavuksi ja nautti selvästi työstään. Mitään tekemättä tulee kuulemma aika pitkäksi.

Matti edustaa uutta eläkeläispolvea, joka ei jämähdä hevillä kotisohvalle ruudun eteen, vaan tekee sopivaan tahtiin töitä omaksi ja työnantajien iloksi. Ja töitä näyttää kiireaikoina olevan tarjolla.

Maailma ei ole vielä valmis. Karmea mokani alkoi siitä, että talvirenkaiden vanteisiin eivät käy samat pultit kuin kesäpyöriin. EU:n standardoimisesta vastaavat byrokraatit saisivat laatia direktiivin, jonka mukaan kuhunkin autotyyppiin on myynnissä vain yhdenlaisia pultteja.

Oli olevinaan kiire. Meinasin jo nousta ylhäällä olevan nosturin poikkipalkille, avata takaluukun ja laittaa pulttipussin tuttuun styroksikoloon varapyörän viereen. En alkanut urheilla, vaan odotin nosturin laskeutumista.

En malttanut odottaa tarpeeksi. Avasin takaluukun ja samalla tunsin vasemmassa jalassani hirvittävän puristuksen. Hetken luulin saaneeni sähköiskun, joka eteni ylös luista säärtäni pitkin.

— Nosta ylös! huusin.

Nosturi nousi, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Katsoin minne olin varpaani työntänyt. Onneksi nosturin teräspalkin ja betonilattian väliin jää sentin rako. Jos ei olisi jäänyt, ukkovarpaani olisi leikkautunut irti.

Hetken vaikutti siltä, ettei vamma ollut kovin paha. Siirryin töiden vastaanottoon odottamaan maksuvuoroani. Siellä meinasi mennä taju.

Unohtumattomasta korjaamokäynnistä selvittyäni vääntäydyin työpaikalle ja kotiin. Kengän riisumisen jälkeen oli vuorossa lähtö päivystykseen.

Pihtiputaan terveyskeskuksen palvelu pelasi. Lääkäri tutki ja kirjoitti lähetteen röntgeniin. Röntgenhuone löytyi käytävän toisesta päästä. Pian katsottiin kuvat. Päivän paras uutinen oli, että varpaasta löytyi vain kaksi murtumaa.

Jos tunnet itsesi kiireiseksi, tuikkaa varpaasi autonosturin alle. Takaan ja alleviivaan, että kiire hellittää moneksi päiväksi.