Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on käytännössä jo puoliksi tehty. Sen verran pitkään sitä on suunniteltu.
Uudistuksen linjaukset saatiin julkisuuden arvioitavaksi melko vaikealla pihtisynnytyksellä. Kun ponnistuksista ei ollut apua, pääministeri uhkasi kävellä presidentin luokse ja sai tahtonsa läpi.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johto tulkitsi, että operaatiossa syntyi jonkinlaisia lommoja, mutta ei kuitenkaan sellaisia, etteivätkö ne olisi oikaistavissa.

Voin sanoa olevani paljasjalkainen pihtiputaalainen. Kuusijäsenisestä sisarussarjastani ainoana olen syntynyt Pihtiputaan vanhassa sairaalassa, jota myös Kermalaksi kutsuttiin.

Vuosi oli 1958 ja kuukausi maaliskuu. Tietenkin ulkona tuiskusi.

Äitini oli ammatiltaan kätilö. Kun hän sai pullautettua minut maailmaan, hän kuuli, että naapurihuoneessa oli vielä vaikeampi tapaus. Lapsi oli perätilassa. Minulle on kerrottu, että äitini oli siirtynyt naapurihuoneeseen avustamaan synnytyksessä.

Tuloksena oli tyttö, jonka nimeä en tässä paljasta, mutta voin kertoa, että hän on vieläkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Voitteko kuvitella, että vastaavaa tapahtuisi tänään?

Sittemmin pihtiputaalaisten synnytysmatkat ovat venyneet moninverroin pitemmiksi.

Jyväskylän Keskussairaanlanmäelle tulee kirkolta matkaa aika tarkalleen 140 kilometriä. Kinnulasta ja Muurasjärveltä vielä enemmän.

Kahdesta lapsestamme ensimmäinen syntyi 1984. Isän osallistuminen synnytykseen oli tuolloin harvinaista. Jyväskylään isiä ei huolittu. Niinpä soitimme Kokkolaan ja meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Veljeni kommentoi päätöstäni osallistua synnytykseen kysymällä vaimoltani, että onko se ihan hullu.

Yksitoista vuotta myöhemmin oli toisen lapsemme aika tulla maailmaan. Vapaammat tuulet puhalsivat jo Jyväskylässäkin ja isän osallistumista pidettiin itsestään selvänä.

Sekin kerta sujui hyvin. Puoli yhdeksän uutiset jäivät katsomatta, mutta kympin uutisille ehdin.

Sote-sovun syntymisen jälkeen on julkisuudessa haastateltu satoja asiantuntijoita. Yksi heistä arveli uudistuksen vaikutuksia luetellessaan, että Helsingin ja Uudenmaan synnytyssairaaloiden määrä vähenee. Nykyisin niitä on kuusi.

Voin kuvitella, mikä äläkkä syntyy, kun Uudellamaalla kuullaan, että osa supistuksista liittyykin synnytyssairaaloiden määrään. Silloinhan matka sairaalaan voi pidentyä jopa yli 50 kilometriin.