Palvelutalo Sopukassa asuva Marjatta Mielityinen toteuttaa käytännössä ihannetta elinikäisestä oppimisesta. Monelle pihtiputaalaiselle ja kinnulalaiselle opettajana ja yhdistysaktiivina tutuksi tullut Mielityinen maalaa ensimmäistä tauluaan 95-vuotiaana. Kynnys aloittaa oli vähintään yhtä korkea kuin autokoulu 54 vuoden iässä.
— Jännittää. Minulla oli kuutonen piirustuksesta Jyväskylän tyttökoulussa. Meillä oli vanhapiikaopettaja, jota sanottiin Pippuriksi. Yhtään ei saanut taiteilla, vaan piirustus oli tarkkaa jäljentämistä.
Marjatta katselee tekemäänsä luonnosta Pekka Halosen Koivikko-työstä ja aloittaa varsinaisen maalauksen työstämisen. Mallina hän käyttää omaa luonnostaan, jonka valoisuuteen on itsekin tyytyväinen.
— Mutta se askarruttaa, saanko valmiiseen maalaukseen samanlaista jälkeä kuin luonnokseen, josta olen niin ylpeä. Helppoa tämä ei ole. En millään meinannut ymmärtää, miten valkoiselle pohjalle voi tehdä valkoisia koivuja ja miten tuoda esiin taivaan sinisyys tai saada etäisyydet kohdalleen.
Työ etenee leppoisassa ilmapiirissä. Tekemisessä on tukena viitasaarelainen yhteisötaiteilija ja kuvanveistäjä Jaana Bombin.
Marjatta Mielityinen suosittelee maalausta ikäihmisille, mutta hyvän ohjaajan se vaatii.
— Olen suorastaan ihmeissäni, että olen saanut näinkin paljon aikaan. On luonnollista, että tämän ikäisenä on vanha ja väsynyt, mutta on hienoa, että saamme tehdä taidetta, ja joku ohjaa meitä siinä.
Marjattaa melkein puoli vuosisataa nuorempi Jaana Bombin sai Suomen Kulttuurirahaston keskusrahastolta 25 000 euron apurahan, jota hän haki teemalla Lumoava puutarha.
Kyse on jatkosta käytännön taideprojektille, joka alkoi Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston tuella. Siinä taidetta tehdään yhdessä ikäihmisten kanssa Pihtiputaan kylillä.
Marjatta Mielityinen pääsi aloittamaan maalauksen osana yksilöohjattua taideprojektia. Itsenäisiksi tekijöiksi lähtivät Sopukassa myös Maija Kokkonen ja Eeva Siekkinen. Eeva kutoo ja Maija veistää savesta lintuja.
— Heidän teoksensa muodostavat yhdessä avoryhmän töiden kanssa tilataideteoksen Sopukan aulaan, Jaana Bombin kertoo.
Elämäjärven Mäntypirtillä kokoontuu samana päivänä useampi ikäihmisten harrastusryhmä.
Suurin joukko keskittyy muotoilemaan puiden lehtiä. Tavoitteena on tehdä 300 kivisavesta poltettua puunlehteä, yksi kylän jokaiselle asukkaalle, ja kiinnittää ne Mäntypirtin viereen pystytettävään Elämän puuhun. Lehdet ovat valmiit ja sopivan kelopuun etsintäkin kovassa vauhdissa.
Muurasjärvellä on tehty kivitavarasta lintuja. Linnun Laulupuu-teoksen sijoituspaikka lienee Harjulinnan seinä.
Jaana Bombin on työskennellyt 25 vuotta kiven kanssa ja tehnyt yhteisötaidetta jo 15 vuotta. Bombin uskoo taiteen yhdistävän ihmisiä ja vahvistavan yhdessä toimimisen kulttuuria
Bombinin taidemyllyyn ohjautui yksi puro lisää, kun hän sai vastattavakseen kolmevuotisesta Taiteen Wirtapiiri -hankkeesta.
Sen nimissä rakennetaan Witas-alueelle taidenäyttelyitä, ympäristö- ja tilataideteoksia sekä uudenlaisia viihtyvyysympäristöjä, jotka syntyvät toteutuneiden taidetyöpajojen tuloksena.
— Tavoitteena on myös vahvistaa yhdessä toimimisen kulttuuria luovin menetelmin sekä vaikuttaa omaan ympäristöön ja sen viihtyvyystekijöihin uudesta näkökulmasta, yhdessä taiteen keinoin, Jaana Bombin kiteyttää.
Bombin uskoo, että taide lisää ulkopaikkakuntalaisten mielenkiintoa ja toimii sijoituspaikkansa näkyvänä käyntikorttina.
— Samalla yhteisötaiteellinen toiminta on viesti elinvoimaisuudesta ja luovuudesta, joten sillä on myönteisiä vaikutuksia myös alueiden elinkeinoelämään.
