Työelämässä meistä pitäisi olla moneksi.
Meidän tulisi olla ovelia kuin ketut, mutta viattomia kuin kyyhkyset. Työkavereiden kanssa veljeillä kuin ilvekset, olla viisaita kuin pöllöt eikä tyhmiä kuin aasit. Ei saa myöskään olla mikään lammas, vaan välillä karjua kuin leijona. Ja viimeiseen asti vältellä virtahevon löytymistä olohuoneesta.
Lisäksi pitää muistaa, ettei osta sikaa säkissä, muutoin voi päätyä köyhäksi kuin kirkonrotta. Syntipukiksi ei pidä missään nimessä suostua, ei vaikka olisi muisti mennyt ja ollut firman pikkujouluissa kännissä kuin käki. Puolensa täytyy pitää – rohkeasti kyniä kana jonkun kanssa mikäli löytää asiasta koiran haudattuna.
Aina täytyy muistaa tulla kukonlaulun aikaan töihin pirteänä kuin peipponen. Töpännyttä työkaveria, eikä varsinkaan esimiestä, saa päästää kuin koiraa veräjästä – ei vaikka hän olisi kaunis kuin sika pienenä.
Välillä töissä juostaan kuin päättömät kanat, toisinaan tuijotetaan firman notkahtanutta tuloskäyrää kuin lehmät uutta ämpäriä. Esimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa on hyvä muistaa, että mikäli vanhalle koiralle yritetään opettaa uusia temppuja, niin vain kissa elää kiitoksella.
Jos et näitä tärkeitä periaatteita muista, sinua luultavasti viedään duunissa kuin pässiä narussa. Ja silloin sinun olisi parasta olla tikka, jotta saisit elantosi hakkaamalla päätäsi seinään.
Sari Lehtimäki
