Olen tuttua ja turvallista rakastava ihminen, joka lähtee mielellään liikkeelle kahtomaan vähän mualimaa. Johtuuko siitä, että olen kaksonen? Välillä sitä, välillä tätä.

Mutta on niitäkin asioita, joiden ei tarvitsisi aina toistua niin arvattavina. Kuten kaksi kertaa vuodessa takuuvarmasti kuuluva kitinä kellojen kääntämisestä. Sama vyörytys kesäajan kumoamiseksi odottaa meitä taas lokakuussa, mutta mikään ei muutu. Onneksi. Kyllä on ollut taas niin mukavaa, kun illat ovat valoisia.

Siitäkin saattoi olla saletti, että viskaalit antoivat luvan talviajan nopeusrajoitusten vaihtamiseen sataseen niin myöhään kuin ikinä kehtasivat. Olihan taas järkeä körötellä pääsiäisreissulla kahdeksaakymppiä, kun Nelostie oli sulanut täyteen kesäkuntoon jo ajat sitten.

Äänekosken ja Pihtiputaan välille oli kaiken lisäksi tuotu tyhjiä tutka-autoja vahtimaan kaahareita, koska nopeudet tahtovat kuulemma karata käsistä. Kuskien lainkuuliaisuutta ei ainakaan auteta sillä, että hyvissä tieolosuhteissa joudutaan matelemaan turhan takia.

Entäs kaikkien rakastama keskustelunaihe, säätila! Tuntuu siltä, että joillekin sää ei ole koskaan kohdillaan tai ainakin heillä on muistissa vain ne ikävät kelit. Vuodessa on vaikka kuinka paljon hienoja ilmoja, mutta niistäpä ei hiiskutakaan mitään.

Jos kesä on kaunis ja lämmin, säiden haukkuja ohittaa sen vähän kuin silmät kiinni, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitsi jos on pari viikkoa yli 30 astetta. Sitten pääsee taas valittamaan, kun on niin vietävän kuumaa, ettei saa yölläkään unta.

Säitä sairastavan lempilause on: ”Kesä on lyhyt mutta vähäluminen”. Hän ei muista yhtään kesäistä juhannusta eikä lämmintä vappua, vaan aina pitää palella räntäsateessa syömässä kylmiä makkaroita.

Facebookin yleistyminen on lisännyt huomioita surkeista säistä. Siellä ihmisiä vedetään myös höplästä monen vuoden takaisilla lehtiuutisilla.

Ihmeen moni nielaisee ne sellaisenaan katsomatta julkaisun alkuperäistä päivämäärää.Voi sitä siunailun määrää, kun viikonloppuna uhkaa tulla jumalaton lumimyrsky ja takatalvi. Juttu on kuitenkin maaliskuun alusta 2013.

Mitähän vielä? Ainakin yksi hyvin ikävä mutta arvattava asia on postinkulku etanavauhtia.

Säännösten mukaan posti pitäisi jakaa kello neljään mennessä, mutta pääsiäisen jälkeen sitä on saanut taas odottaa vaikka kuinka pitkään. Iltaisin huomaa, että onhan täällä taas jotakin. Myös aiemmin talvella oli useita samanlaisia päiviä.

Vika ei ole kantajissa, vaan Postissa. Ja siellähän ei ketään kiinnosta minun valitukseni, kun koko firmasta ei löydy ihmistä, jolle voisi edes soittaa asiasta.