Ajelin maanantaisiin Otson Poikien voimisteluharjoituksiin 22. 11. 2016, kun kuulin radiosta maininnan ”Pihtiputaan Mummo”. Tietysti höristin korviani, Pihtiputaan Mummon nimi mainittiin.
Ohjelman juontaja kertoi halunneensa selvittää sanonnan ”Pihtiputaan Mummo” -alkuperän.
Juontajan kertoman mukaan Allan Liuhala, toimittaja, ja myöhemmin muistaakseni Hämeen Sanomien päätoimittajana toiminut oli aikanaan 1950-luvulla opettanut nuorempiaan kirjoittamaan niin, että ”Pihtiputaan mummokin sen ymmärtää”. Radiotoimittajan mielestä se oli mainio ohje lukijan tai kuulijan iästä huolimatta. Hän ei suinkaan vähätellyt mummojen kykyä ymmärtää, vaan piti ohjetta tärkeänä kaikelle medialle.
Soitettuaan yhden musiikkikappaleen juontaja kertoi saaneensa soiton kansanradion toimittajalta Jaanalta.
Jaana oli ollut Putaalla esittelemässä YLE:n muutosta digiaikaan. Hänen mielestään Pihtiputaan mummot olivat olleet muutokselle hyvin vastaanottavaisia ja kannattaneet sitä. Vaareista hänellä ei ollut yhtä hyvää muistoa!?
No, eipä ihme. Kun ajattelen omaa perhettäni, kyllä äitini ja sisarukseni olivat alttiita uusille asioille, samoin serkkuni ja useimmat tuntemani Alavekylän naiset ja tytöt! Joka tapauksessa tuli synnyinkunnalleni ja putaalaisille mainiota julkisuutta radiossa!
Katselin samana iltana telkusta MOT-ohjelman kemikaalien haitoista ihmisille. Toivottavasti Putaan Mummot siitä jotain ymmärsivät. Itse en muuta kuin ohjelman tavoitteena lie ollut herätellä pelkoa ihmisissä kemikaalien käyttöä kohtaan tosiasioista riippumatta.
Vaikka en paljoa kemiasta ymmärrä, ainakin sen, että ne ovat myös osana hyödyttämässä jokapäiväistä elämäämme. Eivät liikennevälineet kulkisi, ravintoa saataisiin aikaiseksi tai pukineita yllemme ilman kemiaa!
Jopa luontokin on paljolti kemiaa; ajatellaanpa vaikka kasvien kasvua tai ihmisten hormonitoimintaa? Ohjelman toimittajat olisivat tarvinneet Allan Liuhalan oppia!
Radiossa kerrottiin myös, että ”Pihtiputaan Mummosta” tehdään brändi. Oli tehty jo. Tänään lukemani Kotsari sen todistikin. Erinomainen ajatus!
Juontajapari ideoi jo monia tuotteita, joissa sitä voitaisiin käyttää. Markkinointi-ihmisenä leipäni ja eläkkeeni hankkineena alkoi aivoissani tulvia kenties tylsiä ideoita.
Ensimmäisenä tuli Pihtiputaan Mummon Ruisleipä, jolla jo status onkin. Kesäisin ostan sitä (Pihtiputaan Mummon?) Suoramyynistä aina Putaalla käydessäni. Mitkä maut ja aromit!
Voisi olla myös hunaja, lammastuotteet, ravintoloiden parhaat ateriat, muutkin kuin pitsat (maukkaat nekin) tai jopa Pihtiputaan Mummon keinutuoli, jos tekijä löytyy.
Mikä estää järjestämästä Pihtiputaan Mummon Juhannustanssit, ravitapahtuman, syysmarkkinat tai värväämästä Mummo Keihäskarnevaalien ja LiigaPlogin palkinnonjakajaksi tai uistelukisan maskotiksi.
Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, mutta te puttaalaiset osaatte toki arvioida brändin käyttömahdollisuudet paremmin kuin yli 50 vuotta sitten Putaalta karannut hemmo!
Pääasia taitaa olla, että verkottumalla ja yhteiseen hiileen puhaltamalla tulee brändin käyttämisestä tulosta.
Joka tapauksessa: terveisiä Pihtiputaan Mummoille ja menestystä brändille!
Etäalavekylläine
Lauri Jämsén
