Nyt puhutaan paljon populismista, ja saattaa olla, että se on rantautunut Kinnulaankin.

Lähinnä tämä populismi kohdistuu kuntapäättäjiin. Se on näkynyt myös tämän lehden yleisönosaston kirjoituksissa.

Eri aikakaudet ovat määritelleet, miten kunnassa on asioita hoidettu. Onko niin, että joskus vuosikymmeniä sitten valtio on ollut anteliaampi, ja kunnissakin on pystytty toimimaan aivan eri tavalla kuin nykyisin.

Voi olla myös niin, että kuntalaisten tarpeet eivät ole olleet niin moninaisia, kuin tällä aikakaudella. Nyt on palveluja enemmän, mutta edessä on tie, joka näyttää suuntaa, että karsinta on alkanut. Kinnulassa ollaan huolestuttu palveluiden pysymisestä.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että elämme vähän pysähtyneisyyden aikaa, odotamme mitä Sotessa tapahtuu. Eteenpäin on kuitenkin mentävä.

Kuntapolitiikka on ollut aina näkyvää, ja vertauskohtia tietysti on. Mutta jos nykyisiä päättäjiä, jotka suurimmaksi ovat niitä entisiä päättäjiä, aletaan vertailla, niin kuka siitä hyötyy.

Jos yksi jää pois, ei siinä nyt niin radikaalia tapahdu. Kukaan ei ole korvaamaton.

On turha nostaa ketään kultaiseen tuoliin, koska siitä voi olla kimalteet kaukana.

Eteenpäin meneminen ja taaksepäin katsominen ovat ns. soutamista ja huopaamista, mutta siihenhän aina silloin tällöin kaikki syyllistymme.

Asioista kannattaa puhua, mutta ei niin, että puhutaan ihan mitä sattuu ja sitä sanomaa vielä levitetään ainoana totuutena.

Kyllä kaikilla päättäjillä on aito tarkoitus olla tehtävässään kuntalaisten asialla ja varsinkin niillä, jotka jaksavat kuluttaa niitä kunnanvaltuuston tuoleja, istuen pohtimassa ja päättämässä asioista.

Tyhjät tuolit eivät kerro mitään.

Arja Rekonen