Suurimmassa kunnassa on yli 635 000 asukasta ja pienimmässä 96. Väestöllinen huoltosuhde on parhaimmillaan 43 ja heikoimmillaan 103. Ei ole ihme, jos keskustelu sote- ja maakuntauudistuksesta käy kiihkeänä ja kirjavana.
Menossa on maan historian suurimpiin kuuluva rakenteellinen uudistus. Sillä yritetään vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluja ja niihin liittyvää osaamista, kaventaa alueellisia ja sosiaalisia hyvinvointi- ja terveyseroja ja päästä järjestelmään, jonka ylläpitoon rahat riittävät.
Vaikka kuntia, erityisesti kasvukeskuksia, kirvelee järjestämis- ja budjettivallan menetys, niissä on huomattu, että sosiaali- ja terveysmenojen selvästi muita kustannuksia nopeampi nousu on johtamassa umpikujaan.
Soten jälkeenkin kunnille jää paljon tehtävää, vaikka sitä voi olla hankala myöntää. Kunnat huolehtivat elinkeinopolitiikasta, koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, kulttuurista, kirjastoista, liikunnasta, nuorisosta, maankäytöstä ja asumisesta.
Joidenkin mielestä vahvat kunnat romahtavat paikallishallinnon puuhastelijoiksi.
Yhä yleisemmin ajatellaan, että tulevaisuuden kunta voi olla nykyistä vapaampi ja joustavampi itsehallintoyksikkö vastaamaan alueensa taloudesta ja palveluista tiellä kohti aktiivisempaa osallisuutta ja kestävämpää hyvinvointia.