Tänä syksynä tunsin itseni huonovointiseksi. Arvelin tulevani kipeäksi, olo ei ollut normaali.
Päätin tilata ajan terveyskeskukseen. Kysyivät haluatko norjalaisen vai venäläisen lääkärin, kysyin onko siellä Hämäläinen. Olihan siellä.
Lääkäri tiedusteli oireitani, kerroin: rintaan pistää ja viluttaa sekä pientä yskänpoikasta.
Aikansa tutkittuaan kertoi, että minussa on astma. Tiedon saatuani välähti mielessä heti, että sehän on hiihtäjien perussairaus.
Otsa kurtussa tohtori mietti ja kertoi kirjoittavansa lapun, että pääset putkeen. Mietin kovasti erilaisia putkia: eläkeputki, ryyppyputki ja paras putki olisi hiihtoputki.
Nyt kun oli todettu astmakin, olisi hyvät edellytykset Suomen hiihtomaineen pelastamiseksi.
Syksyllä olen juttujumpassa hoitanut punttipuolen harjoituksen ja venytellyt vähän lihaksia, samalla jutellutkin, jos sattuis joutumaan selittelemään huonoa menestystä voitelusta sun muista. En ole varma, ehtiikö kuntoon jo Lahden MM-kilpailuihin.
Kiireen vilkkaa menin ostamaan suksia ja voiteita, varalta ostin pitopohjasukset, että pitävät kovia hiihtoliikkeitä. On suuri vaara, kun oikein lipsahtaa, ettei potkaise tyhjää.
Olihan niitä hiihtoputkia täällä Suomessakin, ettei tarvinnut lähteä korkean paikan leirille. Hiihtoliiton varat ovat herrojen mielestä menneet väärään paikkaan, kun on vähän joutunut antamaan hiihtäjillekin.
Suuri hämmästys oli tullessani putken suulle. Suksia oli sapäleinä siellä sun täällä.
Kansakoulussa opittiin, että vanhanajan hiihtovälineet ovat lyly ja kalhu. Lyly on se pitempi suksi ja kalhulla potkittiin vauhtia. Huomasin ovipielessä heti, että Lauri oli jo lylynsä katkonut, liekö jo ikää tullut, ettei jaksanut.
Hiihtoputkessa oli kaksi latua, ulompi ja sisempi, varmaan lnsinöörin suunnittelema, jota kieli vyön alla hiihtäjät kiertelivät.
Pari kierrosta perinteisellä tyylillä vetäisin, huomasin huoltopaikkoja, telttoja ja kauneussalongin, jossa mainostettiin italialaista huulipunaa.
Sipaisin alahuuleen, kun oli vähän rohtumaa. Voi juma, mikä tempo tuli, olin kuin pilvessä. Vetäisin parikymmentä kierrosta yhtä soittoa.
Toisella puolella oli sairaanhoitajia, jotka piikittivät hiihtäjiä. Pelkäsivät kai sika- tai aasialaista virusta.
Äkkiä välähti mieleen, että jos sattuu tulemaan vaikka dopingtestaus hurjasta kunnosta: pulloon pissiminen, jos epäilevät huulipunan tehoa. Riskiä en ottanut, vaan keräsin kampsut kasaan ja lähdin kiireen vilkkaa ulos.
Ulkona tapasin pari blondia lastenvaunujen äärellä. Blondi esitteli esikoistaan ystävättärelleen: isänsä ruskeat silmät ja hörökorvat, mutta kasvopiirteet ovat mieheni.
Reippaita hiihtolenkkejä kaikille!
Jooseppi Juurikorpi