Viime viikolla julkaistiin Itsenäisyyden vuosikymmenet -rahasarjan ensimmäinen juhlaraha. Sen tunnuspuolella oli sisällissotaan viittaava kuva punavankien teloituksesta. Kansa älähti, ja alta aikayksilön juhlaraha oli vedetty pois.
Ulkopuolisena ei voi ymmärtää, mitä juhlarahan tekijän mielessä on oikein liikkunut. Miksi satavuotiaan Suomen, ryysyistä rikkauksiin kulkeneen pohjoisen kansan yksi hienoimmista hetkistä olisi se historiamme häpeäpilkku, kun kansamme jakautui kahtia tekemään hirveyksiä toisilleen.
Jos joulukuinen, eduskunnassa toteutettu itsenäistymisjulistuksen hyväksyminen ei ollut tarpeeksi dramaattinen tapahtuma ensimmäiseen juhlarahaan, eikö olisi voitu valita edes se hetki, kun sisällissotakirves haudattiin ja ryhdyttiin rakentaman kaikille säädyille yhteistä Suomea.
Muutenkin ihmetyttää, kuinka vuodesta toiseen itsenäisyyspäivänä jaksetaan vaipua synkkään hartauteen muistelemaan sotavuosia. Toki itsenäisyytemme on vielä nuorta ja kipeät muistot edelleen pinnalla, eikä 6.12. ole paras ajankohta riehakkaiden paraatien järjestämiseen. Silti toivoisi historiasta löytyvän niitä hyviäkin asioita, joita muistella ja joista olla ylpeä.
Esimerkiksi vuodesta 1949 kaikki äidit ovat saaneet äitiyspakkauksen ja tuo suomalaisen keksintö valloittaa maailmaa, nimittäin jo yli 30 maassa on tehty vastaavanlaisia kokeiluja.
Suomessa nähty talouskasvu toisen maailmansodan lopulta 1980-luvun lopulle on vailla vertaansa ja tuona aikana rakennettiin Pohjoismaiden kustannustehokkain hyvinvointivaltio. Suomalainen koulutusjärjestelmä on kaikille avoin ja kaikille oppilaille, sosiaalisesta asemasta riippumatta, on tarjottu vuodesta 1948 lähtien ilmainen lounas koulupäivän aikana, mikä on maailmalla harvinaista.
Nämä eivät tietenkään ole yhtä dramaattisia tapahtumia kuin punavankien teloitus, joten eivät siksi ansainne paikkaansa juhlarahassa. Toivoisin kuitenkin, että tänä juhlavuonnamme nostaisimme esille myös niitä positiivisia historiallisia tapahtumia, jotka ovat muovanneet isänmaastamme näin hyvän paikan elää.
Tosin kaikille se ei näyttäydy edelleenkään yhtä auvoisana, jotkut nettipalstoilla kun toivoivat juhlarahan taakse punakaartilaisten tilalle hallitusta. Eripuran lietsomisen sijaan toivoisikin niin Rahapajan suunnittelijoiden, poliitikkojen kuin meidän kansalaistenkin keskittyvän kirjoittamaan yhteistä menestystarinaa vanhojen haavojen avaamisen sijaan. Takaiskuista huolimatta meillä on takanamme sata vuotta, joista voimme kaikki olla ylpeitä.