Ensimmäinen lukuvuoteni Jyväskylän ammattikorkeakoulussa International Business -opintojen parissa on nyt ohi, ja pääsen viettämään kesääni tänne toimitukseen. Minusta on mukavaa olla taas täällä.
Samalla ensimmäinen vuoteni jyväskyläläisenä on nyt ohi, ja minusta tuli taas pariksi kuukaudeksi puttaalainen.
Olen koko ikäni asunut Pihtiputaalla, sama talokin on ollut kotini koko sen ajan. Muutto Jyväskylään viime syksynä teki aluksi tiukkaa, mutta mielestäni totuin kaupunkilaiselämään hyvin.
Ehkä jopa liiankin hyvin.
Nyt kun muutin takaisin Pihtiputaalle, olen alkanut pohtia kulunutta vuotta Jyväskylässä.
Joskus pienetkin asiat muodostuivat ongelmiksi asti.
Asuin parhaan ystäväni kanssa kaksiossa Viitaniemessä, ja meidän lähikauppamme sijaitsi noin sadan metrin päässä. Kuinka helppoa oli kipaista kyseiseen kauppaan, jos jotain tarvitsi äkkiä ruoanlaittoon.
Kyllä oli maailma kaatua niskaan, kun kauppa lopetti toimintansa maaliskuussa. Mistä sitä enää saisi illalla ennen yhtätoista haettua paketin jäätelöä, jos sitä tekisi yhtäkkiä mieli?
Toinen asia jonka huomasin, oli se, että paikallisbussien olemassaolo teki asioista liian helppoa. Tai vaikeaa, miten sen nyt ottaa.
Yhtä hyvin olisin voinut kävellä kovalla vesisateella sateenvarjon kanssa kahden kilometrin matkan keskustaan, mutta ei. Linkin kyytiin oli hypättävä, ja myöhästyessä ensimmäisestä täytyi odottaa seuraavaa kymmenen minuuttia. Se tuntui maailman kamalimmalta asialta.
Onneksi ihanat paljasjalkaiset jyväskyläläisystäväni ovat muistuttamassa minua siitä, kuinka maalainen minä oikeasti olen.
Omaa nimeäni en juurikaan heidän kuule sanovan, vaan yleisin nimitys on Mualaismöllikkä. Olen jo niin tottunut siihen, että kuullessani kyseisen sanan käännyn heti puhujaan päin.
Vaikka puhun jo hieman enemmän jyväskyläläisittäin, niin silti puheestani kuulee Pihtiputaan murteen. Sana, joka eniten huvittaa ystäviäni, on hilipasta. Kuulemma tulee mieleen pasta, joka on tehty hiilestä.
Vaikka olen nauttinut Jyväskylässä asumisesta, niin täytyy myöntää, että mieluummin olen maaseudun rauhassa. On niin kotoisa olo, kun tietää suurimman osan vastaantulijoista. Kaupassa käydessämme äitini jää vähintään kerran suustaan kiinni, eikä se haittaa. Eipä sitä kaupungissa tapahtuisi.
Täytyy todeta, että kyllä maalla on hyvä olla.