Kinnulan kirjaston täyttänyt yleisö paljasti, mistä päättäjien käyttämässä sanassa kestävyysvaje on kyse.

Kinnulassa syntynyttä kansantaloustieteilijää ja tämän vuoden alussa voimaan tulleen eläkeuudistuksen valmistelijoihin kuulunutta Jukka Pekkarista (71) kuuntelemaan ja tervehtimään tulleet olivat harvaa poikkeusta lukuunottamatta eläkeläisiä.

Vastustus oli pontevaa, kun ensimmäiset tiedot eläkeuudistuksesta tulivat julkisuuteen. Tilanne on rauhoittunut. Havaittiin, että tavoitteeksi asetettua 65 vuoden alinta eläköitymisikää kohti edetään asteittain. Sekin ymmärrettiin että suomalaisten tasaisesti nousseen odotettavissa olevan eliniän yksi tekijä on se, että iso osa jo yli kuusikymppisistä on henkisestä ja fyysisesti hyvässä tai vähintään kohtuullisessa työkunnossa.

Eläkeuudistuksen hyväksymistä on helpottanut sekin, että talouden rattaat pyörivät taas kohtuullisella vauhdilla ja työttömyys on selvästi vähentynyt. Monilla aloilla aikaisemmin nuivat asenteet ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan ovat muuttuneet torjuvista kutsuviksi.

Työnantajat ovat huomanneet, ettei ammattinsa osaavaa, vaikkakin ikääntyvää, väkeä olekaan niin helppo korvata nuoremmilla. Eläkkeelle jo päässeet voivat huokaista helpotuksesta, sillä eläkkeellejäämisikä on noussut nopeasti, eikä huolta herättänyt kestävyysvaje ehkä iskekään täydellä teholla.