Tässä tuntuu olevan käynnissä kova keskustelu kuntien ja kaupunkien ulkopuolisista yksityisistä vanhustenhoitofirmoista ja ongelmista niissä.

Kun tässä omakin nuoruus alkaa käydä vähiin, niin asia kiinnostaa kovasti. Minulla on kokemusta Savossa, Keski-Suomessa ja myös Koillismaalla olevista kunnan vanhainkodeista, johtuen siitä että moni ystäväni ja ikätoverini on sortunut niihin ennen minua.

Olen kysellyt hoidossa olevilta ystäviltäni, että kerropa miten sinua on hoidettu, onko ruoka ollut hyvää ja riittävästi, onko hoitaja korjannut tyynyä ja hymyillyt.
Vastaukset ovat olleet pääsääntöisesti, erittäin hyvin.

Sitten kysyin syntymäpitäjäni Kotipihassa hoidettavana olleen ja sinne uupuneen kahdeksankymmenenseitsemän vuoden ikäisen lähisukulaisen leskeltä, joka kävi hoidettavaa katsomassa ja hoivaamassa päivittäin, mikä oli hoidon taso. Vastaus, tosi hyvä.

Mitä opimme tästä? Älkää muuttako suuriin kaupunkeihin ja niissä oleviin hoitolaitoksiin, olivatpa ne kunnallisia tai yksityisiä. Niissä on huono ilma jokaisessa.

Mistä tämä johtuu, että pienissä kunnissa on asiat paremmin? Yksi syy voi olla, että siellä kontrolli toimii paremmin, ihmiset tuntevat toisensa.

Ja vielä yksi syy. Jos näkee huonoa hoitoa tai muita puutteita, voi aina mennä kunnanjohtajan tai sosiaalijohtajan luo ja haukkua hänet ja uhata kunnallisaloitteella hänen erottamistaan. Vaan haukupa yksityisen hoitokodin johtajaa, niin soittaa sinut harakanvärisellä autolla haettavaksi putkaan.

Vaikka olenkin sielultani pikku kapitalisti, niin uskon, että kunnat hoitavat vanhukset paremmin. Terveisiä vaan Kinnulan Kotipihaan.

Vesa Piispanen

Kirjoittaja on syntyisin Kinnulan Kangaskylältä.