Päästä vedettyä (muokattu 10.12.2019) Jasmiina Kumpulainen

Nyt on tullut aika hyvästien ja kiitosten

”Yläasteesta asti olen haaveillut toimittajan työstä.”

Näillä sanoilla aloitin ensimmäisen pakinani reilu kolme vuotta sitten pienenä ylioppilaana.

Siitä hetkestä alkoi työni täällä Kotsarin toimituksessa, ja olen saanut viettää näiden hommien parissa neljä kesää ja muutaman syksynkin opiskelujeni ohessa.

Alkuun homma oli toki hieman hakemista; olinhan täysin vihreä tähän työhön. Monesti minulta on kysytty, että kuinkas ne toimittajan opinnot sujuvat, ja vastaukseni liiketalouden opinnoista on joka kerta aiheuttanut enemmän tai vähemmän huvitusta ja hämmennystä kysyjässä.

Mutta ihan hyvin olen tieni luovinut näissä hommissa eteenpäin ilman koulutustakin, vaikka itse sanonkin!

Näiden vuosien aikana olen kokenut yhtä sun toista, ja koen, että tämä työ on ollut hyvin palkitsevaa.

Olen myös saanut oppia haastateltavilta paljon. Minusta on mielenkiintoista kuulla muiden tarinoita ja näkökantoja asioihin, sillä niistä usein jää itsellekin jotain käteen.

Minusta on ollut ihanaa saada tehdä juttuja omassa kotikunnassa Pihtiputaalla, mutta aina on ollut ilo lähteä köröttelemään Kinnulankin suuntaan.

Kyllä työ kinnulalaiset olette mukavan rempseää porukkaa!

Mielestäni mukavinta aikaa ovat olleet kaikki alkukesät tapahtumien paljouden takia. Ihailen esimerkiksi pienessä Kinnulassa sitä, kuinka sankoin joukoin kaikkiin tapahtumiin aina osallistutaan, ja yhteishenki on timanttiakin lujempaa.

Pitäkää huoli siitä, että sama meininki jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

Haavettani toimittajan työstä olen saanut toteuttaa tähän hetkeen saakka.

Kaikella on kuitenkin aikansa. Nyt on tullut se hetki, kun kirjoitan tähän lehteen viimeistä kertaa; ainakin näillä näkymin.

Työharjoitteluni Jyväskylässä tulee päätökseensä parin kuukauden päästä, ja sitten minun on aika lähteä kohti uusia haasteita pääkaupunkiseudun suunnille.

Siellä minua odottaa seuraava haaveeni.

Olen kiitollinen näistä hetkistä, jotka olen saanut viettää täällä, ja haikein mielin kirjoitan viimeisen pakinani päätökseensä.

Vaikka ette enää toilailuistani voi tältä palstalta lukea, voin taata, että ne eivät lopu.

Saapa nähdä mitä käy, kun mualainen suuntaa isolle kirkolle.

Lopetan viimeisen pakinani teille kaikille suunnattuun kiitokseen.

Tästä työstä saaduilla eväillä on helppo lähteä haistelemaan uusia tuulia; minne ikinä ne kuljettavatkaan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>