Lukijalta (muokattu 20.4. 15:04) Raimo Kinnunen

Vianetsintää

Kun vanhassa palvelijassani, Saab 99:ssä vuosimallia 1972, on ainoastaan kaksitoista sulaketta ja kaksi relettä, on nykyautossa sata sulaketta ja kymmeniä releitä sekä keskiluokan henkilöautossa varustuksesta riippuen 30-40 pienoistietokonetta.

Ennen virta kulki kytkimien kautta toimilaitteisiin ja virran paluujohtimena käytettiin pääasiassa auton runkoa. Nyt virran työjohtimina käytetään omia meno- (+), ja paluujohtimia (-).

Toimintakäskyt kulkevat bitteinä ns. väylän (CAN, LIN, MOST) kautta käyttäjän toiveiden ja ennalta asennetun ohjelman mukaisesti.

Väylää voisi verrata ihmisen hermostoon. Jos sormi koskettaa kuumaa lieden levyä, anturina toimiva sormen pintahermo lähettää hermostoa pitkin viestin keskustietokoneelle (aivot), joka prosessoi tiedon, ja lähettää toimintakäskyn toimilaitteelle (koukistajalihas), joka puolestaan suorittaa annetun tehtävän, ja nykäisee sormen irti levystä.

Auto teknisenä laitteena on kuin lentokone ilman siipiä. Vian etsiminen on hyvin haastavaa, ja sen paikallistaminen vaatii asentajalta syvää perehtyneisyyttä automaatiojärjestelmien toimintaperiaatteisiin, loogista ajattelutapaa, mitta- ja diagnoosilaitteiden monipuolista käytön hallintaa, ja hyviä suhteita muihin alan osaajiin. Oma vahva kokemus on tietenkin erinomainen työkalu vian etsinnässä.

Jos hyvä palvelijamme alkaa jonkin toiminnan kohdalla piiputtamaan, on osoitteena yleensä autokorjaamo.

Tietysti voimme itsekin yrittää paikallistaa vikaa, ja jos onnistumme löytämään sen itse tai naapurin Reiskan kanssa, tunnemme varmasti syvää mielihyvää.

Kovin suuria tavoitteita ei kuitenkaan kannata itselle asettaa, vaan käytetään mieluummin ammattilaisia, jolloin säästytään harmailta hiuksilta, ja ehkä kokeilun ja erehdyksen tuomilta lisäkustannuksilta.

Asiakkaalla on suuri merkitys vianetsinnässä. Useimmat viat tulevat ”hiipien” pikkuhiljaa. Vian ilmentyessä auton käyttäjä alkaa tarkkailemaan virhetoimintaa, ja jossakin vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, että auto on vietävä korjaamolle.

Ennen mestarit olivat niin arvonsa tuntevia ammattilaisia, että heitä ei kannattanut mennä ”neuvomaan”. Nyt pätevät asentajat kyselevät asiakkaalta auton virhetoiminnasta kaiken mahdollisen.

Otan esimerkin moottorin vianetsinnästä. Esiintymisolosuhteet: Ulkoilman ja moottorin lämpötila, ilman kosteus, kiihdytystilanteessa, tasaisessa ajossa, moottorilla jarrutettaessa, pitkähkön reippaan ajon jälkeen, äänet, tärinät jne.

Olosuhdekyselyn jälkeen luetaan diagnoosilaitteella keskustietokoneen vikamuisti. Vikoja on hetkellisiä, vaihe 7 tai vakavia, vaihe 3.

On tiedostettava, että vikamuistin lukeminen on vain yksi työkalu vian etsinnässä. Jos aletaan vaihtamaan uusia osia pelkästään vikamuistin informaation ohjaamana, niin hyvin usein mennään metsään, ja kalliiksi tulee. Todellinen vika täytyy varmistaa lisämittauksilla.

Kyselytuokion ja vikamuistin lukemisen jälkeen lähdetään tarvittaessa koeajolle ja kiinnitetään mahdollisesti mittalaitteita ajonaikaisten toimintaparametrien tutkimiseksi.  

Opetustyössä havainnollistin opiskelijoille vikamuistin harhaan johtavasta informaatiosta muun muassa seuraavasti: irrotin opetusautomme Fabian imusarjasta yhden letkun ja käynnistin moottorin. Ilmavuodon seurauksena moottori meni hätäkäyttötilaan ja moottorivian merkkivalo syttyi.

Vikamuisti ilmoitti, että vikaa on imusarjan painetunnistimessa ja kampiakselin asentotunnistimessa. Jos nämä molemmat anturit olisi vaihdettu, vika ei olisi korjaantunut.

Anturit tekivät kyllä työtänsä, mutta niiden arvot eivät pysyneet vavahtelevassa ja imuvuotoisessa moottorissa toimintarajojen sisällä. Imuvuoto on muuten aika yleinen vika letkujen kiinnityskohtien hapertuessa.

Vikamuistin luennassa ja osien tilaamisessa tulee olla tarkkana. Eräs asiakkaani karautti Rovaniemelle, ja siellä tuli vanhalle hyvälle Avensikselle käynnistysongelmia.

Paikallinen korjaamo luki vikamuistin ja totesi, että nokka-akselin asentotunnistin oli viallinen. Osan tilaus kesti kaksi päivää, ja tilattu osa vaihdettiin. Auto käynnistyi ja asiakas palasi Raaheen.

Käynnistysongelmat kuitenkin jatkuivat. Tutustuin tilanteeseen ja luin vikamuistin. Muistissa oli koodi 13, joka osoitti kampiakselin asentotunnistimeen.

Nokka-akselin asentotunnistin on korjaamokirjassa camshaft sensor ja kampiakselin asentotunnistin crankshaft sensor. Olisiko tässä tullut jotakin sekaannusta?

Väylätekniikka toi vianetsintään oman lisämausteensa. Nyt keskustietokone käsittelee anturitietoja ja lähettää toimilaitekäskyjä bitteinä samoissa pareittain kierretyissä johtimissa (perusväri oranssi).

Kun nyt verkossa kaikki tietävät kaikesta, vikaoireet heijastuvat mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Kaksi esimerkkiä. Kun väylät alkoivat yleistymään, olin opettajille suunnatulla kurssilla Maan Autossa Helsingissä. Siellä meille esiteltiin heidän uusinta lippulaivaansa Peugeot 605, ja siinä esiintynyttä vähän ”erilaista” vikaa.

Auto toimi muuten ihan normaalisti, mutta moottori sammui satunnaisesti. Se kyllä käynnistyi heti perään ja toimi taas normaalisti niin kauan, kunnes taas sammui.

Pitkän etsimisen jälkeen vika oli löytynyt oikean takapyörän ABS anturista (lukkiutumattomien jarrujen pyöräanturi).

Viimeisin kohdalleni sattunut ”erilaisempi” vika, jossa väylä oli välittäjänä, oli Fiat Ducatossa. Tiellä ajettaessa moottorin ohjainlaite otti kaasupolkimen tehtävät, ja painoi satunnaisesti kaasun pohjaan.

Vaikka kytkin painettiin pohjaan ja jarrutettiin, moottori parkui rajoitinta vasten niin kauan, kunnes ajonopeus oli laskenut 25 kilometriin tunnissa. Tässäkin tapauksessa oli ABS-anturivika, mutta vasemmassa etupyörässä.

Ilman väylän vaikutustakin viat voivat olla haasteellisia. Esimerkki. Nuorehko nainen tuli Madza-merkkisellä autolla korjaamolle.

Hän kertoi, että joka aamu töihin mennessä samojen liikennevalojen jälkeisessä kiihdytyksessä auton moottori sammuu, mutta käynnistyy heti sen jälkeen ja toimii sitten normaalisti. Liikennevalojen jälkeen katu on nouseva.

Tämän oirekuvauksen jälkeen vaadittiin asentajalta pokerinaamaa. Tähän käyttäytymiseen löytyi todellinen syy. Äänenvaimentimen väliseinämä oli ruostunut irti.

Se makaili normaalissa ajossa vaimentimen pohjalla, mutta kiihdytyksessä ylämäkeen, ja pakokaasuvirtauksen lisääntyessä se nousi pystyyn ja sulki pakoputken. Kun auto pysähtyi, se kellahti taas makaamaan, ja matka jatkui.

Mysteeriksi jäänyt vika.

Iltavastaanotolleni tuli kaasutinmoottorilla varustettu oranssin värinen VW Passat. Omistaja kertoi, että aina kuoppaiseen risteykseen tultaessa moottori sammui.

Se kyllä sitten käynnistyi ja toimi normaalisti seuraaviin kuoppiin saakka. Tämä ilmiö saatiin toimimaan myös autotallissa. Kun heilutin lokasuojasta autoa sivusuunnassa, moottori sammui.

Vikaa lähdin hakemaan poistamalla ensin jälkikäynnin estoventtiilin eliminoidakseni sen mahdollisen sulkeutumisen, ei apua.

Seuraavana kytkin oskilloskoopin sytytysjärjestelmään varmistaakseni, että kipinöitä tuli koko käynnin ajan.

Moottori pysähtyi heilutukseen, ja niin kauan kuin kampiakseli oli vähänkin liikkeessä, kipinöitä syntyi.

Rakensin sitten kaasuttimeen muoviletkun ja suuttimen avulla lisäpolttoainesyötön varmistaakseni, että sammuminen ei johtunut polttoaineen puutteesta.

Vika ei tarttunut vieläkään haaviin. Tässä vaiheessa asiakkaalla oli jonnekin sovittu meno, ja päätimme sopia jatkosta myöhemmin.

Kuten muutamista oheisista esimerkeistä näkyy, vikojen etsiminen on nykytermin mukaan hyvin haasteellista. Samat oireet voivat ilmetä monen erilaisen vian tuottamana.

Joskus menee päiväkin mittalaitteiden kanssa puuhastellessa, eikä vika ole vielä sallinut ilmoittautua. Asentajalle tulee suorituspaineita, ja asiakas ihmettelee laskun suuruutta.

Liittimien kosketushäiriöt ovat hyvin yleisiä, ja sillä tavalla keljuja, että syntynyt hapettuma on liittimen pinnien kanssa samanväristä, eikä sitä välttämättä silmämäärin tarkastellessa huomaa.

Kaivan muistini lokeroista erään Opel Vivaron tapauksen, jonka moottorin ohjausjärjestelmän liittimistä löytyi useampia käynnistyksen estäviä kosketushäiriötä.

Itse olen aina vian etsinnän yhteydessä käyttänyt liittimissä kontaktinestettä sekä kiristänyt pinnien kosketusvoimaa. 

Lopuksi siteeraan erään taitavan sähköasentajan sanoja tiukan paikan edessä. Hän sanoi: ”Sitten kun keinot loppuu, otetaan konstit käyttöön”.

 

Vikoja etsimässä,

Raahen Seudun Autotohtori Raimo Kinnunen