Ikäiseni serkkutyttö kertoi ryhtyneensä tekemään kuolinsiivousta. Minä siihen että mitä että? Kysyin varovasti tietämättä miten vakavasta taudista oli kysymys, että mistä on kysymys. No tämä vastasi naurua äänessään, ettei nyt aivan sellaisesta, mutta kukapa sitä tietää, mikä päivä päässä napsahtaa ja se on siinä. Kauhistuin hänen puheitaan, mutta onhan tarina totta ottaen huomioon sukurasitteemme, päässä vikaa tavalla tai toisella.

Kyse ei kuitenkaan ollut mistään kovin vakavasta, ei ainakaan tiedossa olevasta jäähyväisten pikaisesta jättämisestä. Muuten vain oli alkanut ajatella jälkipolveaan, sitä ainokaistaan, joka oli työelämässä niin kiireinen, että tuskin malttoi äitinsä torpan kohdalla jarruttaa. Sitä oli ryhtynyt ajattelemaan.

Kyllähän arv. lukija tietää, mitä kuolinsiivouksella tarkoitetaan, tietysti tietää. Se on kaiken ylimääräisen ja turhanpäiväisen hävittämistä, ettei jälkeen jääville jää niin paljoa siivottavaa. Tässä tietysti on mukana oletus, että viitsisivät siivota eli lajitella tavarat.

Saattaa kuulostaa äkkiseltään synkältä aiheelta näin vuoden vaihtuessa, mutta silloin jos koska on hyvä pysähtyä tekemään tiliä, ei vain pankkitileistään ja muusta varallisuudestaan, myös elämästään. Tai pelkkä elämästä tilin tekeminen on helppoa, muilta asioilta on varjeltunut.

Siinä tuli mieleen penskana tekemäni tai neitokainen sitä kai jo silloin oli, vinttihuoneen viikkosiivous. Ne muutamat neliöt eivät olisi periaatteessa kauaa vieneet, mutta veivät silti. Kas kun kunnolliseen siivoukseen kuului aina kirjahyllyn, kirjoituspöydän ja laatikostojen siivoaminen ja järjesteleminen. Ja sehän siinä aikaa vei. Kun laatikon pohjalta löytyi aina uudelleen paljon mielenkiintoisia kuukausien takaisia muistiinpanoja mukavista ja ei niin mukavista koulupäivistä, kuten siitä riivatun pojasta, joka ryhtyi äkisti vääntämään reppunsa nauhasta sydämiä aivan toisen tytön suuntaan. Nyt asiaa muistellessa ihmettelen, miten keksinkin niin paljon ikäviä poikia kuvaavia sanoja. Älkää pyytäkö toistamaan, ei tipu.

Mutta tämä kuolinsiivoava serkkutyttö. Annoin hänelle hyviä neuvoja. Keräisi vain kaikki kaapit, komerot, kellarivarastot ja muut joutopaikat täyteen mahdollisimman mahdotonta tavaraa ja hihittelisi itsekseen ajatukselle, miten se kiireinen ja tuskin pysähtymään ehtivä nuori mies manailee äitiään muistellessa. Tai maksaa itsensä kipeäksi kuolinpesiä tuhoavalle firmalle, temppu, jota katuisi loppuikänsä.

Mukavaa ja turvallista vuoden vaihtumista.

Sivullinen