Joukossamme elää ihmisiä, joille ei riitä sama kuin heitä tavallisemmille kanssakulkijoille.

Silmiini osui sellainen henkilö kaksi viikkoa sitten Pihtiputaan K-marketin parkkipaikalla.

Pihalle lipui arvokkaannäköinen, tumma 700-sarjan urheilumallinen BMW. Ei kuitenkaan ihan viimeisintä mallia.

Kuljettaja sijoitti autonsa keskelle parkkiruutuja erottavaa viivaa niin, että pirssin pysäköinti vei kahdelle autolle mitoitetun tilan.

Autosta nousi ehkä 35-vuotias lyhyehkö mies, joka nosti housujaan ja suuntasi kohti kaupan ovia. Ensimmäisen kerran hän vilkaisi olan yli autoaan viiden metrin kohdalla, toisen kerran viidessätoista metrissä ja kolmannen kerran liikkeeseen sisälle astuessaan.

Kehon kieli kertoi, että auto oli vahvasti osa kuljettajansa persoonaa.

Olen monta kertaa säikähtänyt Mustalaistiellä, kun vastaantulija ajaa ylinopeutta minulle tarkoitetta ajokaistaa eikä meinaakaan väistää.

Refleksini ovat vielä sen verran hyvässä kunnossa, että olen välttynyt törmäykseltä, mutta päällysteeltä on ollut pakko ajaa osaksi pientareelle.

Lähes poikkeuksetta vastaantulevat autot ovat olleet joko Mersuja, Audeja tai Bemareita.

Autoja yhdistää valmistusmaa ja niiden kulkijoita muista piittaamattomuus.

Kyse ei ole pelkästään mutu-oletuksesta. Kaksi tutkimusta, amerikkalainen ja brittiläinen, vahvistavat, että BMW-kuskeja pidetään aggressiivisina ja ylimielisinä.

Liikenteessä vaaratilanteita aiheuttivat eniten tummansinisten Bemareiden kuljettajat, 30-50-vuotiaat miehet.

Musta on aika lähellä sinistä.