Kesälomilla liikutaan tavallista enemmän ja nähdään uusia paikkoja. Matkalla luonteva ohjelmanumero on elinolojen vertailu. Jos on liikkeellä autolla, teiden kunnosta keskustellaan ihan varmasti.
Keski-Suomen pohjoisosassa asuville paluu vähänkään pidemmältä reissulta synnyttää väistämättä tunteen, että tiet on jätetty täällä huonolle hoidolle. Ne eivät kestä vertailua, mentiinpä kotimaassa mihin ilmansuuntaan tahansa. Maan rajojen ylitys paljastaa, että tasoero Ruotsin ja Tanskan teihin vain kasvaa.
Kun vertailukohteena ovat tiet itärajan takana, ero supistuu, koska Venäjällä rakennetaan uusia teitä ja kunnostetaan vanhoja.
Poikkeuksen tekevät taajamat. Kinnulan ja Pihtiputaan keskeiset taajamatiet siirtyvät kunnan hoidettaviksi. Yksi siirtymävaiheen porkkana oli lupaus, että valtio laittaa tiet kuntoon ennen kuin vastuu niistä siirtyy kunnille. Näin näyttää myös tapahtuvan.
Toinen valopilkku on maan keskeinen liikenneväylä Nelostie. Se on ohituskaistoineen turvallinen myös maakunnan pohjoisosassa, mutta rahapula näkyy päällysteessä. Ilmeisesti viimeisin pinnoitus tehtiin jostain säästäen, koska se ei ole kestänyt odotetusti.
Pihtiputaan ja Kinnulan kuntakeskusten välinen tie on surkea. Kirkonkylän ja Mustalaistien välinen osuus koettelee raskaan kaluston kestävyyttä ja heikentää liikenneturvallisuutta. Tienpitäjä ratkaisi tilanteen laskemalla nopeusrajoituksen 80 kilometriin tunnissa. Sekin on kuoppaisimmissa kohdissa liikaa.
Liikenneministeriön budjettiesitys ei lupaa parempaa.
Ministeriö on arviossaan karun rehellinen ja toteaa, että päällystettyjen teiden kunto heikentyy keskeisellä ja alemmalla tieverkolla. Huonokuntoisten siltojen määrä kasvaa. Mittojen ja massojen kasvu ei paranna tilannetta. Lisäksi tieliikenteen turvallisuus heikkenee ja meluntorjuntatoimenpiteitä vähennetään.
Niukkana aikanakaan ei ole varaa tiestön tietoiseen heikentämiseen.