Muutama viikko takaperin mediassa uutisoitiin prosessoidun lihan vaaroista. Prosessoidulla lihalla viitataan erilaisiin lihavalmisteisiin, kuten makkaroihin ja leikkeleisiin.

Maailman terveysjärjestö WHO on kehittänyt viisitasoisen syöpävaarallisten aineiden luokittelun, ja uusien tutkimusten perusteella lihajalosteet nostetaan luokittelun korkeimmalle riskitasolle. Korkeimmalta tasolta löytyvät prosessoidun lihan ohella esimerkiksi tupakka, alkoholi sekä asbesti.

Hätävarjelua, totesi moni heti uutisen ilmestymisen jälkeen. Netin keskustelupalstat täyttyivät spekulaatiosta ja suoranaisesta vastustuksesta.

Ihmisten reaktio oli vahva: terveysjärjestöjen alkuperäinen tarkoitus terveyden edistäjinä on hämärtynyt ja tilalle on tullut vallassa olevien uskomusten lobbaminen.

Tunne on ymmärrettävä. Tupakan ja makkaran rinnastaminen toisiinsa kuulostaa jokseenkin hämmentävältä.

Tulee kuitenkin muistaa, että tämä ei luultavimmin ole ollut WHO:n sanoman tavoite. Uutisissa asioita kun tupataan yksinkertaistamaan.

Tarkoitus on ennemmin ollut saada ihmiset ajattelemaan maalaisjärjellä. Voiko tuote olla hyvästä, jos se sisältää lihaan verrattavia valmistusaineita, kemikaaleja ja ties mitä muuta? Väitän, että ei.

Kuluttajaliiton testeissä on esimerkiksi selvinnyt, että suosituimmissa makkaroissa on keskimäärin 10–15 prosenttia lihaa. Lisäksi nykyään vastaavanlaisia tuotteita on kaikissa elintarvikeryhmissä.

Päärynäsiideri on todennäköisemmin maustettu päärynäaromilla kuin oikealla päärynällä. Sama koskee esimerkiksi juustoja, monet niistä sisältävät pääasiassa ”juuston kaltaisia kasvirasvavalmisteita”.

Helpointa olisikin muistaa kohtuus kaikessa. Lihasta ihmisen ei sekasyöjänä tarvitse tai täydy luopua. Mutta jokainen voi tehdä valinnan.

Osta ulkomaisten valmisjauhelihapihvien sijasta esimerkiksi suomalaista paistijauhelihaa ja tee pihvisi itse. Tämä on hyväksi paitsi terveydellesi myös ympäristölle ja kotimaiselle taloudelle.

Liha on kautta aikain ollut suomalaisen ruokavalion peruskiviä. Aikanaan sitä ei kuitenkaan syöty joka päivä. Jopa hyvin toimeentulevissa perheissä pihvi oli pyhien herkkua. Kansa pärjäsi siitä huolimatta. Ottakaamme siis jälleen kerran esimerkkiä isovanhemmiltamme.

Kaikesta ei tarvitse luopua, mutta kohtuus on avainsana. Mieluummin siis yksi mehukas sisäfilepihvi viikossa kuin jauhomakkaraa ja kananugetteja joka päivä. Keho ja ympäristö kiittävät.