Tämä yhteiskunta on aamuvirkkujen rakentama. Laboratorioon pääsee jo seitsemältä aamulla, virastot aukeavat kahdeksalta ja koulukin alkaa viimeistään yhdeksältä.

Aikainen lintu madon nappaa on tuttu sanonta, joka kehottaa olemaan aikaisin liikenteessä. Entäs jos myöhäinen lintu nappaisikin kokonaisen hiiren? Siitä ei puhuta mitään.

Kerrotaan myös, kuinka tehokasta liikuntaa aamuaerobinen on ja ihastellaan, miten mukava on herätä reilusti ennen päivän velvollisuuksia lukemaan sanomalehteä ja siemailemaan kahvia.

Entä jos ei olekaan? Jos tarvitsee unta kymmeneen saakka, on laiska ja saamaton. Työn jälki ei kuitenkaan tietääkseni ole sen parempaa, aloittaa tekemisen sitten kahdeksalta tai yhdeltätoista.

Aamu-uniselta saattaisi jopa tulla ehompaa, jos saisi aloittaa hiukan myöhemmin.

Yhteiskunnan aikataulut ja rytmit tuntuvat meistä luonnollisilta, koska olemme kasvaneet ja oppineet niihin.

Biologia ei kuitenkaan muutu ihmisen elämänjärjestämistapojen vaihtelun perässä, vaan monessa asiassa olemme edelleen sellaisia kuin metsästäjä-keräilijöille on ollut suotuisaa. Esimerkiksi yksilöiden vaihtelevat uniaikataulut varmistivat sen, että joku heimon jäsenistä oli aina hereillä pitämässä vahtia.

Minä ainakin olisin ollut se iltaöisin vahtia nuotion äärellä pitävä heimolainen.

En kuitenkaan elä kivikaudella, vaan myöhäismodernissa yhteiskunnassa, jossa suurin osa työstä tehdään toimistoissa ja palveluissa, joiden aukioloaika on kahdeksasta neljään.

Jo kouluaikoina aamut olivat ankeita ja mieleen ovat jääneet lukion aamutunnit, jolloin meinasin väkisin nukahtaa pulpettiini.

Yliopisto-opinnot ovat olleet armollista aikaa elämässäni, kun suurin osa luennoista alkoi joko kymmeneltä tai kahdeltatoista ja itsenäisen työn rytmin on saanut päättää aivan itse.

Nurkan takana kolkutteleva työelämä pelottaa, sillä iltavahteja ei siellä kaivata, vaan halutaan työlleen omistautuvia puurtajia, jotka ovat tehokkaita ja iloisia heti aamusta alkaen.

Liukuva työaika on luotu perhevastuiden hoitamista ja muita elämän haasteita helpottamaan, mutta minä voisin hyödyntää sitä päivärytmini muuttamiseen edes hieman paremmin sisäistä kelloani vastaavaksi. Toisaalta voisin ryhtyä tarjoamaan palveluita muille iltaihmisille.

Ypöyksin iltaseitsemältä puurtaminen ei silti kuulosta kovin houkuttelevalta.