Eläkevirkaa havittelevan ei kannata hakea Kinnulaan johtoon.

Ainoa eläköitynyt on ensimmäinen kunnanjohtaja Vilho Kinnunen. Kauko-Pekka Moilanen, Juha Urpilainen ja Pekka Kanervio joutuivat kukin päättäjien ja osin kuntalaisten hampaisiin. Luottamus kävi niin ohueksi, että työsuhde katkesi tulkinnasta ja tulkitsijasta riippuen erottamiseen tai eroamiseen.

Värikkäin kolmikosta oli runoja kirjoitellut Kauko-Pekka Moilanen, jonka työlistalla idänsuhteet nousivat korkealle. Hän jäi historiaan rohkeilla avauksillaan. Moilanen esitti Kinnulan julistautumista kaupungiksi. Kulmakarvojen kohotusta aiheutti myös itsenäisyyspäivän puhe, jossa Moilanen laski Naton tulevan Suomelle edulliseksi. Esitys läntisen sotilasliiton jäsenyydestä oli tuolloin uhkarohkea veto.

Juha Urpilainen pursusi ideoita. Hänen Kinnulalleen kelpasivat rusinat joka pullasta, mutta samalla yhteistyö naapureihin ja omaan maakuntaan viileni. Henkilosuhteissa kipunoi.

Yliopistomaailmassa kunnostautuneen herrasmiehen Pekka Kanervion hermot kestivät yllättävän pitkään. Pinnan alle on vaikeampi nähdä, mutta oli helppo huomata, miten pontevasti ex-kunnanjohtaja ja valtuuston ääniharva vaikeutti Kanervion työtä.

Kinnulassa on taas aika miettiä, onko syy tilanteeseen pelkästään huonossa herraonnessa vai jossain muussa.