Pääkirjoitus Heikki Jämsén

Pelaaminen hyödyttää tai köyhdyttää

Moni pitkän elämänkokemuksen hankkinut ihmettelee nuorten, nykyisin jopa aikuisten, intoa tietokonepelaamiseen ja uppoutumista vauhdilla monipuolistuvaan virtuaalitarjontaan. Osansa päivittelystä saa myös koukkuuntuminen sosiaaliseen mediaan.

Tutkittua tietoa löytyy siitä, että mediasukupolven nuoret pärjäävät älykkyystesteissä vanhempia ikäluokkia paremmin. Sekin on selvinnyt, että paljon tietokoneella pelaavat pojat saavat peleistä kieltäytyviä parempia arvosanoja englannin kielessä.

Pitkälti toistasataa vuotta elänyt arkkiatri Arvo Ylppö, intohimoinen kortinpelaaja, sanoi että liikaa mitä tahansa on epäterveellistä. Ylpön ajatus pätenee myös virtuaalimaailmassa liikkumiseen. Jos kuuden tunnin koulupäivän päätteeksi istuu kolmesta neljään tuntia tietokoneen ruudulla ajo- tai taistelupelejä pelaten, on selvää, että aikaa ja energiaa jää vähemmän läksyihin, kavereiden kanssa seurusteluun ja tavanomaiseen leikkiin tai liikuntaan.

Pelien suurkuluttajat pelaavat keskimäärin yli 20 tuntia viikossa. Heidän on todettu olevan muita lapsia yleisemmin aggressiivisia ja levottomia.
Peleistä ja virtuaalitodellisuudesta voi omaksua taitoja, joista on hyötyä myöhemmin. Rajaton pelaaminen voi kuitenkin viedä pelaajan käyttäytymistä suuntaan, joka vaikeuttaa menestymistä opinnoissa, työssä ja arjessa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>