Matkailu avartaa, mutta kyllä se opettaakin. Siperiassa en ole käynyt, enkä ihan heti lähde. Ne, jotka ovat joskus joutuneet sinne menemään ja päässeet elävänä takaisin, ovat kertoneet, että Siperian opetukset eivät hevillä unohdu.

Berliinissäkin voi oppia asioita, jotka jäävät iäksi mieleen. Lomalla Saksan pääkaupungissa opin, että en koskaan lukitse laukun numerolukkoa.

Vanha, vuosien kuluessa likaisen punaiseksi muuttunut matkalaukkuni sai menomatkalla sen verran kovan kohtelun, että huomasin perillä kehikon murtuneen ja vetoketjun sanoneen yhteistyösopimuksemme irti.

Ajattelin, että helppo homma. Saksalaiset matkustavat eniten maailmassa, joten uuden laukun hankkiminen ei liene kovin iso ongelma.

Tarjontaa riitti. Kaupungin kuuluisimmassa ja manner-Euroopan suurimmassa tavaratalossa KaDeWessa oli pelkästään matkalaukuille omistettu satoja neliöitä.

Merkkejä ja malleja oli kymmeniä, mutta hinnat oli nostettu niin pilviin, että parinkymmenen minuutin tutustumisen jälkeen tein johtopäätöksen: puttaalainen kukkaro sopii KaDeWen laukkuihin, mutta tavaratalon laukut eivät sovi puttaalaiselle kukkarolle.

Lähellä mammuttikauppaa sijaitsevassa Karstadt-nimisessä putiikissa oli toinen tunnelma. Matkalaukkuja oli tarjolla tuntuvin alennuksin lähes yhtä paljon.

Ostin nelipyöräisen, numerolukolla varustetun mallin. Tyhjä laukku rullasi kevyesti runsaan kilometrin päässä sijainneeseen majapaikkaan.

Huoneessa tutustuin ostokseen tarkemmin ja asensin englanninkielisiä ohjeita seuraten lukkoon haluamani koodin. Arvaatte varmasti, että kaikki ei mennyt nappiin. Sain laukun lukkoon, mutta en enää auki. Seurasi tyrmistys ja pitkä litania sanoja, joita en viitsi tässä toistaa.

Päätin jo lähteä pyytämään vastaanotosta työkaluja lukon murtamiseksi, kun vaimo puuttui peliin. Hän kehotti minua palaamaan kauppaan ja pyytämään apua.

Tein niin. Änkkäsin kassalla asiani. Myyjä kertoi korostetun rauhallisesti, että avaimia on vain poliisilla ja tullilla. Hän huomasi hermostumiseni ja lupasi hakea paikalle ”kollegansa”.

Kassalle purjehti pitkä berliinitär, joka ymmärsi murheeni, kysyi koodia ja yritti avata lukon tuloksetta. Seuraavaksi hän kumartui, kuunteli lukkoa, pyöritti valintakiekkoja viisitoista sekuntia ja sesam, lukko aukeni.

Heräsi kysymys, mitä tekee lukolla, jonka viranomaiset saavat auki avaimella ja ammattilaiset kuuntelemalla.